Kurjalan esikoulu

tiistai 10.11.2015

Tänään paneuduimme eskareiden kanssa liikenneasioihin. Ensin levitimme lattialla suuria liikennekasvatusjulisteita ja pohdimme mm. heijastimen tarpeellisuutta, suojatietä ja peruuttavan auton piippausääntä. Ja aivan erityisen paljon keskustelua herättivät kokemukset auton alle jääneistä lemmikeistä. Onneksi: ”Kissalla on aina heijastin. Sen silmät kiiluvat.”

Tämän jälkeen joukko jakautui pareiksi, joiden tehtävänä oli pohtia tiettyyn vuodenaikaan liittyviä liikennevaaroja.

• Kevät-tiimi totesi, että märät lehdet ovat tiellä liukkaita, puu voi kaatua autotielle myrskyssä, hirvet ovat liikkeellä ja luntakin voi vielä olla.
• Kesä-tiimi totesi, että tiellä voi liikkua mopoja tosi kovaa ja takseja, kesälläkin voi kaatua puita ja pieniä voi kulkea tiellä takaperin.
• Syksy-tiimi totesi, että siili voi jäädä auton alle ja puhkaista renkaat, tiellä voi olla irtosoran takia liukasta, hirviä voi liikkua paljon ja on pimeää.
• Talvi-tiimi oli aluksi sitä mieltä, että suurin vaara tiellä ovat jääkarhut, mutta pienen lisätuumauksen jälkeen he päätyivät tavalliseen karhuun, lisäksi tiellä voi liikkua aura-autoja ja olla liukasta.

Näiden asioiden lisäksi liikenneturvalliseen vuosikelloon lisättiin vielä pimeys, joka eskareiden mielestä vallitsee läpi vuoden, yöllä. Sitten jokainen tiimi laati vielä itselleen piirrosmuistilistan, jossa olivat heijastin, suojatie, kypärä ja turvavyö. Näiden lisäksi viidennen turva-asian sai jokainen keksiä itse: liikennevalot, kyynärsuojat, kärkikolmio, muu vaara-merkki ja aikuisen käsi. Aika hienoja oivalluksia!

Päivän juttu taisi kuitenkin olla ”kahden välkän mallilla” toteutettu ulkoilu. On se aika hienoa lähteä kellon soidessa sisälle, yhtä matkaa koululaiset kanssa. Tämä ratkaisu oli tänään välttämätön, että ehdimme poikkeuksellisesti iltapäivän vuorolla jumppasaliin. Ja jumpassahan mentiin tietysti liikenneteeman merkeissä.

Valolla ja Ilolla kirjoittelee   Heidi