Mielikuvitus. Maailman halvin huvitus ja aina mukanamme.
-Mitähän se Pertti on nyt tehnyt?
Aamun ensimmäisen saapujan mieli askartelee jo pöllöyökyläilyssä. Ja siinä, että josko tänään saisi itse yövieraan matkaansa… No, odotellaan ensin kaikki kaverit paikalle ja piipahdetaan kirjastoautoon, jossa Pekka taas kerran osoittaa, kuinka mahtava tietolähde kirjasto onkaan. Ensin hänellä on edellisviikon pelikirjankyselijöille tuomisia kirkolta:”Tää on uusi. Kannatti kysyä”, tyytyväinen lainaaja toteaa teosta selaillen ja sitten hyllystä vielä löytyy Helsinki-aiheinen kirja pelipäiväämme varten. Numero kympin matikkapäivänä: 10 kiitospistettä!
Eskarilla sitten hoidetaan aamutuokio, jossa meillä onkin menossa oman maltin arviointi kampanja. Tuokion päätteeksi jokainen aina arvioi itse, kuinka kuunteleminen ja työrauhan antaminen toisille oikein sujui: kolme sormea pystyyn=maltoin mallikkaasti, kaksi sormea=vähän piti muistutella, yksi sormi=nyt ei oikein sujunut. Omat arviot ovat tosi rehellisiä ja eikö ykkösiä nouse yhtään, kakkosiakin vain muutama. Homma siis hallinnassa!
Vihdoin päästään Perttiin, joka tällä kertaa kököttää matkalaukussaan…reppu selässä! Ja johan on taas ollut kyläilyssä menoa ja melskettä: Pöllö on pudonnut koulutaksista, sille on rakennettu talo, se on piiloutunut pyykkikoriin…ja tietysti yöllä ahminut tästäkin kyläpaikasta kaikki banaanit.
-Pertti!!(*monta)
Pöllöhypetys kimpoaa kattoon, on selvästi aika arpoa seuraava onnekas….
Iltapäivällä on puukässää ja verstaalla melske kuin senaatintorilla. Rakentelu on vain niin parasta. Aika nopeasti saadaan kaikille hommat alulle, mutta välillä joutuu väkisinkin odottelemaan. Meteli yltyy…
-Tämä ei ole huutokauppa!!!! Nosta se käsi.
-Älä huuda!
Tilanne on siksi koominen, että keskustelijolla on etäisyyttä tosiinsa noin 30 cm, eikä keskustelu ole millään muotoa negatiivista, vaan paremminkin havainnoivaa. Tosin juurikin sen toisen tekemiseen kohdistuvaa, heh heh. Kädet nousevat merkiksi ja apua annetaan. Näin se homma etenee ja omat projektit alkavat saada tunnistettavaa muotoa…
-Hieno.(spontaani palaute kaverille)
-Niin minunkin mielestä. (iloa ja ylpeyttä omasta työstä)
Ja entäs sitten ohjeistus ja kannustus kaverille, jolla ei ole vielä omaa projektia
-Mitä voi tehdä?
-Hei eskarit. Mitä meillä täällä puukäsityösä voi omana projektina tehdä?
-Ihan mitä haluaa. Niinkuin koiria, kissoja, prinsessoja, laivoja
-Hornetteja!
-Saa itse keksiä.
-Minä en osaa.
-Ei mekään osattu ensin. Mutta sitten opittiin.
Niinpä!
-Voiko kilpikonnan?
-Tietysti. Tehdään ensin suunnitelma, että millaisen halaut rakentaa.
Hups hei, innostus tarttuu ipanaan ja ilme kirkastuu. Taas mennään…ja vain mielikuvitus on rajana.
V&I Heidi