Tähän päivään mahtui monta mukavaa juttua. Ensin aamunpamauksessa 1.-2.lka ilahdutti koulua sieni-aiheisella tarinalla lauluineen ja heti perään ruokalassa oli tarjolla hernekeittoa lettujen kera. Ehdottomasti odotetuin juttu eskareille oli kuitenkin iltapäivän metsästäjä-vierailu.
Kello lyö kaksitoista ja ovella kopisee. Sisään astuu pitkä mies maastopuvussa ja tervehtii iloisesti. Hän on Janne, joka reppu olalla on tullut kertomaan, että mitä kaikkea metsästys oikein on. Mukana on myös apuna Piia sekä eräs karvainen kaveri, joka odottelee vielä autossa. Reippaasti eskarit kertovat oman nimensä.
-Eskarit. Janne esittelisi meille juttuja ulkona.
Johan tulee joukkoon eloa ja minuutissa koko joukolla on ulkovarustus päällä ja kynnysjono järjestyksessä. Nopeimmat ovat ehtineet esittää tässä välissä jo kysymyksiäkin. Otetaan malttia matkaan ja marssitaan siistissä rivissä jääkiekkokaukalolle, jonne Piia tuo myös korkealle pomppivan Wilma-koiran.
”Wilma katsos luulee, että se pääsee nyt metsälle, kun Jannella on nuo erävaatteet päällä” Piia kertoo ja rapsuttelee koiraa niskasta. Myös eskarit saavat tehdä tuttavuutta Wilman kanssa, joka muuten on juurikin eilen pohdittu lintukoira, ikää 11v.
Seuraavaksi Janne ja Piia kertovat metsästyksestä yleensä ja vastaavat eskareiden kysymyksiin. Selviää, että konekiväärillä ei saa metsästää, Janne on kiva, kaikkia eläimiä ei saa tappaa ja hirviä pitää vähentää kolareiden välttämiseksi. Hirvikolari onkin tuttu juttu useammallekin eskarille, mutta entäs…
-Minun sisko ajoi eilen karhukolarin
Karhu on kaikista melkoinen juttu ja Janne on ollut metsästämässä sellaistakin. Ja ilvestä, juuri sellaista mikä meidän koulun käytävän hyllyllä on.
”Aikookos teistä joku mennä metsälle tänä syksynä?” Janne tiedustelee ja muutama käsi nousee. No, siinäpä onkin hyvä syy kurkistaa, mitä metsästäjän repusta löytyy. Etukäteen eskarit arvailevat, että siellä voisi olla ammuksia tai teltta. Telttaa sieltä ei tällä kertaa löydy, mutta valtavasti kaikkea muuta mielenkiintoista: panosvyö, gps-tutkalaitteet Wilmalle, radiopuhelin, hirvimiehenliivi, taittuva saha, kuksa, nokipannu…
-Onko sinulla pyssyä?
Tottahan toki ja mikä hienointa, Janne lupaa näyttää myös metsästysaseensa meille. Pannaan siis lisää malttia myssyyn ja siirrytään koulun pihalle, missä asepussi otetaan esille autosta. Piia muistuttaa lapsia, että aseet eivät koskaan ole leikinasia ja niiden käsittelyyn pitää aikuisellakin olla lupa.
-Kuka sen luvan antaa?
-Poliisi.
Joo, o. Selvästi ovat aseet vakava juttu, eskareidenkin mielestä. Ase siis vielä katsastellaan ja kaikki oleellinen alkaa olla kysytty. Juuri silloin Piia päättää esittää viimeisen kiperän kysymyksen:”Mitäs niille eläimille tehdään, jotka metsästetään?” Hetken on hiljaista, sitten ilmaa huiskii jo useampi käsi.
-Ne syyvään!
Oivaltaminen on vaan niin käsittämättömän kasvattava kokemus.
Lämmin kiitos Janne, Piia ja Wilma vierailusta luonamme, meillä on taas niiiiiiin paljon uusia asioita ja juttuja mietittäväksi ja tutkittavaksi. Te olette totisesti IIIIIISON PEUKKUNNE ansainneet.
V&I Heidi