-Tää on paras päivä!
Näin ilmoitti aamulla eskari, joka sairastumisen vuoksi ei päässyt edelliselle etelään suuntautuneelle lomalennollemme. Nyt asia korjautuu, sillä lentokone on jälleen rakennettu, passit kaivettu esiin ja suunnaksi asetettu…
-Tiiätkö Pekka minne me tänään lennetään??
Kirjastoauton Pekka ei uskalla edes arvata, sillä kuten yhteinen eskaritaipaleemme on osoittanut, määränpää voi olla mikä tahansa akselilla kirkonkylä-Neptunus…
-Me mennään Pohjoisnavalle
Niinpä. Hoidetaan siis kirjastautohommat pois alta ja sitten on aika pukeutua asianmukaisesti lomakohteen sääoloihin. Kasseista löytyy valtavia toppatakkeja, karvalakkeja, kaulahuiveja, lapasia…Hilpeä hihitys ja kassihässäkkä valtaavat koko eteisen, mutta tiivistäen mahdutaan sentään sen verran lattialle istumaan, että saadaan Pertin yökylätarina luetuksi: Nyt olikin pöllö päässyt oikein kirkonkylällä ja mukaan on saatu Veevi-pöllö kaveriksi, jonka kanssa sitten oli maisteltu salaa mm. pähkinöitä. Ja aamulla…Jälleen Pertti löydettiin, mistäpä muualta kuin… hedelmäkorista, josta oli ahminut peräti kolme banaania.
-Kohta se halkeaa.
-Tai räjähtää. Phiuuuu!!!!
No, vararavinto voi olla hyväkin asia, sillä Perttihän otetaan tietysti mukaan lomalennolle. Ensin leimataan passit, tavarat ruumaan, lemmikit kuljetushäkkiin, sitten matkustajat koneeseen
-Turvavyöt kiinni ja rauhallisesti koneessa
Kapteeni kuuluttaa elementissään ja säätä vanhasta digiboksista vielä hiukan lisää lentokorkeutta. Ohjain on peräisin vanhasta pleikkarista, mikä kuulemma on vain hyvä juttu, koska siitä tietää, miten ohjaus toimii. Hiukan on matkalla ilmakuoppia ja sivukallistuksia, mutta siivet eivät jäädy, joten turvallisesti päästään laskeutumaan.
-Pohjoisnavalla on tänään pakkasta -20 astetta, mutta tuuli saa sen tuntumaan – 43. Pitäisi rakentaa siis suojaa…
Niinpä. Tässä matkakohteessa ei valmista hotellia ole, joten kenkälaatikoista ja pakkauspahvista aletaan kiireesti koota iglua. Toisaalla taas pystytetään rahtiruumasta löytynyttä kupolitelttaa…
-Milloin syödään eväät??
No mutta, sehän onkin reissuissa aina parasta! Sovitaan siis, että ensin rakennetaan majoitukset ja sitten käydään Leenan ”tutkimusasemalla” syömässä oikea ruoka. Ja sitten saa syödä omat eväät.
-Saako syödä teltassa?
-Saa
-Saako lentokoneessa?
-Saa
-Ihan missä haluaa?
Kyllä. Kunhan vain muistaa, ettei ainoatakaan roskaa saa jättää napaseudun herkkään luontoon. Ja tietysti tätikin on varannut pientä maisteltavaa matkalaisille, väriltään tietysti pelkkää valkoista. On litrainen jääkimpale, pieniä lumipalloja, suolaisia lumikokkareita ja littanoita jääsirpaleita…hyvin maistuvat, vaikka sekin heti muistetaan, ettei oikeaa lunta saa syödä. Edes Pohjoisnavalla.
Mutta eihän seikkailu ole mitään ilman AARTEITA.
-Hei. Tänään teille on kolme haastetta, joista voi kerätä itselleen Pohjoisenjäämeren helmiä.
-Saako ne kotiin?
-Saa. Kaikki mitä omaan tutkimuspurkkiinsa on kerännyt.
Ensimmäinen haaste on eskareista helppo: lasimalja on täynnä hyistä jääpalaista merivettä, josta pitää poimia itselleen 4 helmeä, joista isoimmat ovat tietysti pohjalla. Toisella haasteessa taas pitää tehdä yhteistyötä ja kääntää ryhmänä (tytöt/pojat) pelastuslauttana toimiva matto ympäri niin, ettei kukaan putoa kyydistä..Tämä vaatiikin jo mietintää ja malttia, mutta molemmat ryhmt selviävät ja lisää helmia saadaan purkkeihin. Viimeinen haaste on pelastaa aarrepurkki pelkkää narua käyttäen…eikä purkki saa kaatua. Tyttöjen yritys on hyvä ja tehtävä onnistuu osittain, joten yksi helmi lisää tästä. Pojat sen sijaan keksivät nopeasti, kuinka homma hoidetaan ja saavat täydet helmet.
-Ei haittaa, vaikka pojat voitti. Nää oli kivoja.
-Tehdäänkö uudetaan se mattojuttu?
-Joo.
Kaikki kiva loppuu aikanaan ja pian on aika pakata talvivermeet takasin kasseihin sekä etsiä hukkaanjoutuneet passit. Paluulentokin on hiukan töyssyinen, mutta melko mukavasti päästään silti perille. Vielä matkamuistot kasseihin ja loppuhyppy.
-Mitä me huudettaisiin?
Esityksiä on monia ja niistä kootaan neuvotellen yksi yhtenen: ILOISET LOMALENNOT ON PARASTA!!!
V&I rentouttavaa pääsiäistä kaikille toivottaa Heidi