Tänään työstimme kaksi matikkatarinaa: Tuhman jussin 4 ja Miljan vaikea 5. Tuhman Jussin tarinassa ilkkujat saivat pitkännenän, kun pöljänä pidetty Jussi pyöräytti kaivatun numeron näppärästi ja ohimennen jäätelötikuista. (ja me tietysti toteutimme saman konkreettisesti perässä) Miljan tarinassa kysymys olikin sitten koko matematiikan tarpeellisuudesta. Eskareilta ei vienyt montakaan repliikkiä hoksata millaisia haasteita seuraa, kun vannoo voivansa olla käyttämättä matematiikkaa kokonaisen päivän: kellonajat, kappalemäärät, muodot, lukujonot…. Numeron viisi toteutimme sitten pahvikuvaompeluna ja yllätys: hommasta innostuttiin ihan isosti!
– Saako ommella lisää?
– Nyt ei ehdi, mutta toisena päivänä omissa hommissa kyllä
– Ai huomenna?
– Huomenna meillä on se uimakoulu, mutta sopiiko torstaina?
– Ai kaksi yötä ja sitten?
No silloin. Mutta ensin nautitaan kauan ja hartaasti odotetusta retkestä kirkonkylälle kylpylä Vesileppikseen. Säveletkin ovat huomisen reissulle selvät; eväät pakataan reppuun, koulukummin kanssa matkataan bussissa ja uimahallissa ei juosta. Ja ohjeita pitää kuunnella.
– Isosta liukumäestä ei ole pakko laskea, vaikka kotoa olisi lupa.
– Ei tietysti. Mitään sellaista ei tarvitse tehdä mikä pelottaa.
– Niin. Ja ope pitää nähdä koko ajan.
– Paitsi jos sukeltaa
– Tai on silmät kiinni (jännittynyttä hihitystä)
Voi näitä sarkastisen huumorin mestareita. Hymyssä suin loskassa kroolaillen Heidi