Huhtikuun luontoikkunareissun aluksi tuumataan, että toukokuussa sitten viedään silta paikalleen ja tuodaan luontoikkuna takaisin.
-Niin. Sitä ei kyllä ne uudet eskarit saa.
-Ai? Ja minä kun ajattelin, että he voisivat valita sille syksyllä uuden paikan.
-Epäreilua.
-Niin. Mutta jos se siltakin lahoaa, sitten kun on mennyt pitkä aika, niin sitten uudet eskarit voivat tehdä uuden sillan. Se on reilua.
No, lähdetään nyt kuitenkin ensin hoitamaan tämä huhtikuunreissu pois alta. Heti rajaojan tuntumasta löytyy uusi keväinen seurantaprojekti.
-Katsokaas..
Notkeassa puunlatvuksessa on oikein sievästi pullistuneet lehtisilmut. Ei taatusti mene enää kauan, että hiirenkorvat pilkistävät esiin.
-Sovitaan, että tämä on Lupapuu. Näiden silmujen kehitystä saa käydä katsomassa, kun vain ilmoittaa minulle ensin. Onnistuuko?
-Joo!
-Saako tähän tulla leikkimään?
-Ei yksin, mutta me voidaan kyllä tulla tähän koko porukalla, vaikka majoja rakentamaan.
Ehdotus hyväksytään ja matka jatkuu. Ilma on täynnä sirkutusta ja linnunlaulua. Ja lumikin oli kadonnut talven pulkkamäestä kokonaan. Perillä huomataan, että myös luontoikkuna on muuttunut.
-Se on ihan vanhan näköinen
-Se on se, kun se on lahonnut
-Saako se jäädä tuohon, kun se on noin rämä
-Ai mitä tarkoitat?
-Että ei sitä kannata edes ottaa pois, kun se on noin romu.
Otetaan nyt ainakin valokuva ja sitten alkavat jo leikit. Alueella on tehty hakkuuta ja eskarit löytävät vanhan kuusentyvestä leikatun kiekon.
-Tästä tulisi hyvä pöytä. Saako tämän viedä kotia?
-Ei. Kun siitä tehdään pöytä tänne ja leikitään.
-Sen voisi laittaa tälle kannolle…
-Pannaan siihen sitten eväät. Jooko?
-Meinaa keikkua. Pitäisi olla nauloja. Tähän pitäisi lyödä…
-Tehdään kepeistä lisäjalkoja tänne alle…
Pöytä on hieno ja tietysti sille katetaan myös retkimukit. Eväiden jälkeen pöytä sitten toimii vuoroin kaupantiskinä ja hellana. Itserakennettu leikkipaikka on ilmeisen mieleinen, samoin kuin pötköily havukasoissa.
-Me leikitään köyhiä. Näillä ei ole mitään. Siksi nämä ihan pyörtyy.
Aika kuluu ja luonto tasaa leikkijöiden mielet ja energiat. Tai no, kyllä paluumatkalla vielä pieni metsäpikareittijuoksuspurtti jaksetaan, kunhan on ensin annettu traktorin mennä töristä rauhassa ohi ja matkoihinsa.
Iltapäivällä sitten laulettiin keväisiä lauluja ja siinähän meinasi mennä ihan kieli solmuun. Ensin heittäytyi nimittäin hepokatti ihan jala jalla jala jala vei ja heti perään peipponen haasteli pesästään, että tiri tiri teijaa. Huomenna kun lisätään keitokseen vielä keväisien metsien bumbudi aidi, niin johan on vappujuhlamusisointiin valmiina todellinen rullaati rullaati.
Keväisestä metsästä voimaantuneena Heidi