Oikeat työt ovat lapsista mukavia. Tänään koulunpiha oli yöllisestä pyrystä melkoisen tukossa ja ulkoleluvarastomme ovi muurautunut täysin lumen sisään. Siinäpä siis oiva urakka aamu-ulkoiluun. Paitsi että:
-O ou. Missäs meidän lapiot on?
-Varastossa
-Ja ovi on jumissa..
-Ei se haittaa! Pitää vaan kaivaa tälleen
-Ja potkia lunta paloiksi
-Ja sitten pitää silleen nytkytellä, kun lukko on auki
Uskokaa tai älkää, mutta joukkovoimalla kaivaen myyrät saavat kuin saavatkin tehtyä ovelle sen verran tilaa, että se saadaan rakoselleen.Sitten vaan lapiota varastosta ja pian on jo kuistikin puhdistettu.
-Joko voi mennä leikkimään?
Tottahan toki, urakkahan tuli hoidetuksi paremmin kuin hyvin. Iloista siristen porukka pyrhältää mönkimään, mylläämään ja touhuamaan ihanaan valkoiseen pehmeään unelmaan.
Kirjahommissa käsittelyssä oli tänään P-kirjain. Se onkin siitä mukava äänne, että sekä kuulostaa hauskalta että tuntuu kämmeneen. P valtasi siis aakkosjunan vaunun numero 9 ja iloksemme huomasimme, että kyytiin kerätyistä kirjaimista voi koota jo tosi monia sanoja: pupu, susi, pulla, pala, pallo, apu, puu…
-Ja PP, positiivinen palaute (hihitystä)
-Tarvitaan enää H ja voidaan kirjoittaa minun nimi!
-Minun nimi voidaan jo
-Minusta puuttuu enää R, se on ihan kuin tämä P, mutta siinä on tässä viiva
-Opelta puuttuu vielä kaksi kirjainta
-Mutta meillähän on jo O, P ja E eli ope
-Ei kun sinun nimestä, höpsö
P niin kuin Pitää Paikkaansa.
Huomisen hiihtoladuille kirmaamista innolla odottaen Heidi