Saimme aamulla odotetun vieraan, kun koulun puolelta erityisopettaja Arja vieraili luonamme.
-Minä olen nähnyt sinut tuolla koululla monta kertaa
-Niin minäkin
-Me kaikki ollaan
Ja perinteiden mukaisestihan vieraalle tietysti suoritettiin alkuhaastattelu, jossa selvitettiinkin melkoisen monet lempiasiat ja harrastukset sekä se ihana perinteinen:
-Mikä on sinun hassuin taitosi?
-Jaa-a, teilläpä onkin vaikeita kysymyksiä. Olisikohan se……tällainen naamanvääntely
Sinunkaupat on siis tehty ja voidaan käydä matematiikan kimppuun, jossa pähkäiltävänä on lukujonoja. Tarkasti keskittyen alkavat numerot piirtyä puuttuviin kohtiin ja mikä parasta, eskarit pyytävät rohkeasti apua myös Arjalta. Malttavaisesti eskarit kuuntelevat myös Arjan kertoman tositarinan löytökissanpennuista, jotka koditon emokissa oli synnyttänyt heidän kotinsa lähelle. Ne olivat nälkäisiä ja pelkäsivät ihmisiä kovasti. Näyttävän lehtitempauksen (paikallislehden otsikko oli: Törkeä heitteillejättö!) kautta sitten selvisi, että pentujen emo oli jäänyt auton alle ja ei siksi ollut voinut palata huolehtimaan pesueestaan.
-Ai kuoliko se?
-Kyllä
Ilmeet ovat vakavat, mutta onneksi jutulla on onnellinen loppu:
-Meillä soi puhelin ihan hirveästi ja niille kissanpennuille tarjottiin enemmän koteja, kuin kissoja oli.
Kiitos Arja mukavasta vierailusta ja tervetuloa uudestaan!!
Iltapäivällä sitten parsimme sukkia. Tai no, ompelimme kotoa löytyneistä parittomista sukista avaruusolioita.
-Me on askarreltu ihan kamalasti. Ne lumiveistokset, peikot, lentävät lautaset ja nämä
-Niin ja kepparit ja inkkaripäähineet
-Onko jo ollut liikaa askartelua?
-Ei. Mutta pitäisi saada kaikki jo kotiin
-Arvaa miksi tämä avaruusolio on hyvä? Kun sen voi tehdä miten haluaa, koska kukan ei ole koskaan oikeasti nähnyt niitä yhtään
Tälläisin puuhailuin tänään. V&I Heidi