Musiikkimatkailu on mahtavaa! Tänäänkin pyörähdimme laulellen Helsingissä asti; bussilla, ratikalla ja metrolla. Ja kotimatkalle jokainen sai ottaa alleen vapaavalintaisen kulkupelin: liikkeelle lähti mönkijää, metsäkonetta, kirjastoautoa, trukkia, traktoria, rekkaa ja kauhakuormaajaa. Itse laulussa sitten laulettiin: ”Pois mummot ja vaarit alta, tie näyttää kapealta…”..
– Eihän vaan kellekkään tullut törmäystä??
– Eiiiii!!! (* monta)
– Minä käänsin tälleen ja väistin tuolta metsänreunan kautta…
– Minä otin ne kaikki kauhan kyytiin!
– Joo, minä nostin turvaan täältä niskasta…
– Metsäkone ei aja tiellä, niin minä en ollut lähelläkään
Ja sitten syntyy idea.
– Miten se meni se painan kelloa-laulu? (Metrolla mummolaan)
Otetaan porukalla iloinen kertaus.
– Lauletaan tämä tänään taksissa Jarmolle!!!
Iltapäivän teimme lastenparlamentissa toivotusti askartelutikuista pikkuruisia majoja puuhunmuuttajille. Tämä homma oli totisesti malttia vaativaa, mutta kaikki saivat rakennelmansa vähintäänkin hienosti alulle. Eikä vireillä oli varmasti kahta samanlaista!
– Tää on valmis. Saako mennä omiin hommiin?
– Minä haluan tehdä sellaisen kolmiokaton.
– Minä teen tämän kattoon asti. Riittääköhän liimaa?
– Mullakin on tässä vasta perusta. Tukeva perusta.
– Saako tätä jatkaa huomenna?
Tietysti saa ja liimaakin varmasti piisaa.
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi
ps: Pahoittelen, että muutaman edellispäivien kirjoitukset pompsahtivat esiin viiveellä… Kirjoitin ne kyllä päivittäin, mutta julkaisemisen suhteen sivut olivat jumissa. Silti jo niin pienessä ajassa (3päivää) useampikin ehti huolestua, että olenko lakannut kokonaan kirjoittamasta, kun ei uusia päivityksiä ilmesty. Voi teitä ihania, lastenmaailma on niiiiiiiiiiiiiin tärkeä jaettavaksi!