Tänään ehdittiin puuhata monia asioita: tontturatailla, harjoitella näytelmää, laskea tuhat pyllymäkeä, askarrella kuusi, laulaa Tapio-laulua, pelata ekapeliä…Mutta ihan parasta oli tädistä se, että tänään syntyi jälleen hienoja leikkejä. Ja voiko opettavaisempaa tekemistä edes olla. Missä muussa asiassa voisi nimittäin yhtä jouheasti opetella yhteistyön, suunnittelun, neuvottelun, ideoinnin, joustamisen, keskustelun ja toimivan toteutuksen taitoja. Kuten vaikka tänään heppatallissa, jossa lopulta elelikin mm. lumikko ja napakettu.
-Voiko panda puhua suomea?
-Ai oikeastiko?
-Niin, tässä leikissä. Voiko se osalta puhua suomea.
-Kyllä minusta. Sehän leikkimisessä on juuri niin mukavaa, että kaikki on mahdollista. Kuten vaikka että hevoset osaavat lentää.
-Niin. Leikissä on se mielikuvitus.
-Totta.
Mutta mielikuvitus ei ole itsestäänselvyys, ei suinkaan. Eikä varsinkaan se, että visio asioista olisi yhteinen. Ja joskus käy niin, että joku leikkii mieluummin aina yksin, kuin neuvottelee asioiden suunnasta. Silti täti liputtaa yhdessä leikkimisen puolesta, jo ihan tulevaa koulumaailmaa ja itse elämääkin varten. Sillä kaikkeen tarvittava luovuus kumpuaa vahvasti kyvystämme olla läsnä, tarttua hetkiin, kuvitella ja nähdä asioita/yhteyksiä, keksiä ja kehitellä. Joten aikuiset: leikkikää tekin! Ja jos aikaa moiseen ei tunnu olevan, niin kokeilkaapa leikkiä juuri sitä itsellenne. Ole lumikolasi kanssa avaruusaurain ja saat pienet ahkerat lapionheiluttajat varmasti avuksi heti paikalla. Tai entäpä siivoustalkoot, joissa tavoitteena on löytää jonnekin kätketty joulujohtolanka. Ja kuka voi vastustaa…sanoppa sinä se! Eli jos sinullaei ollut vielä ajatusta uuden vuoden lupauksesta, niin tässäpä tädiltä oiva idea: leiki, ainakin kerran viikossa.
Valolla ja ilolla viestittelee Heidi
Ruokana jauhelihapata, vihersalaatti ja ruisleipä