Kirjastoautossa vallitsi tänään oikein urheiluhenki, kun eskarit kyselivät Pekalta kirjoja erilaisista urheilulajeista, erityisesti jääkeikosta ja jalkapallosta. Ja niitähän löytyi monenlaisia, niin lasten kuin aikuistenkin kirjoista. Kiitos hyvän palvelun! Myös Mauri Kunnaksen kirjat olivat tänään kysyttyä kamaa ja niihin liittyen syntyi erityinen tarkkailutehtävä: Oletko koskaan nähnyt piirrosta, jossa unissakävelevällä herra Hakkaraisella on silmät auki. Täti ei ainakaan pysty muistamaan…. Mutta arvatkaapa mikä oli päivän halutuin kirja…Vakoilijakirja! Hyllystä löytyneen aarteen olisi halunnut lainaan useampikin, mutta aina ei voi voittaa. Onneksi teos palautuu taas aikanaan uudestaan hyllyyn, painetaan siis hyllypaikka tarkasti mieleen. On se vaan mieletön onni, että meillä suomalaisilla on tämä maksuton kirjastopalvelu.
Sitten…Voi rähmänkäkelö! Täti nimittäin ”missasi” eskareiden&1.-2.lkan hienon lapaskalaesityksen, kun juuri muutamaa minuuttia ennen esitystä Yleisradiosta soitettiin ja haluttiin päivittää alueellinen siitehölynpölytiedotus…(hih).. Onneksi kuitenkin KurjalanKarhu kömpi paikalle talvipesästään ja esitys saatiin vedetyksi mallikkaasi. Ja sen täytyikin kuulkaa sitten olla aivan erityisen hieno esitys, sillä yleisö taputti aplodeja niin kauan, että esiintyjät eivät meinanneet enää jaksaa kumarrella. Hienosti askarrellut kalat, reippaasti lausutut vuorosanat ja mahtipontisesti vedetty laulu, niistä oli PäivänPamaus tehty.
Ja pakko laittaa vielä yksi välikommentti esiintymiseen liittyen. On sydäntäsykähdyttävää, että tämä ryhmä puhu esiintymään pääsemisestä. Oikeasti. Että on hienoa mennä näyttämään taitojaan, koko koululle. Huh hah hei, siinä on kuulkaas aika paljon hienoa ja rakentavaa asennetta kuusivuotiailla. Täti ei voi kuin iloiten hämmästellä.
Ja samaa iloa ja hämmästelyä tarjosi päivän toinenkin puuha, kun suuntasimme viikottaiselle puukäsityöreissulle. Nikkarointi on vain eskareista niin kertakaikkisen kivaa, ettei sitä voi sokea Reettakaan olla huomaamatta. Puukäsityössä oma kädenjälki näkyy niin konkreettisesti ja aina on jotain uutta opittavaa…
-Tämä on jiirisaha. Sillä voi tehdä toisiinsa sopivia viistekappaleita eli laivan keulasta tulisi terävä. Haluatko kokeilla?
Totta kai laivanrakentajat haluavat, vaikka hikistä hommaa onkin.
…ja tilaa ideoille…
-Hei. Hieno. Miten sinä tämän keksit? (prinsessalaivan takalautaviritelmä)
-Nooooo…se vaan näytti hyvältä siinä.
…ja opitun hyödyntämiselle…
-Tämä meni vinoon, niin tarviisin ne…hohtimet
-Mihin päin piti porata, kellonsuuntaanko?
-Mä hain tän viilan
Käsittämättömän pian päivä on täynnä ja eskareiden aika kirmata koulutakseihin. Jää rutisee liikkuvien autojen alla, muutama käsi huiskuttaa ikkunasta heipat, koulunpiha hiljenee. Ilmassa tuoksuu pakkasenkirpeä kevät. Vastahan me aloitimme, täti huokaa ja tunkee puolimärät sormikkaat takintaskuun. Talitintti käy toiveikkaaseen lauluun pihakoivussa.
Monenmoisin miettein ryhmästä iloitsee Heidi