Kurjalan esikoulu

Teimme tänään reissun kirkonkylälle tapaamaan kirjailija Ninka Reittua. Jo menomatkalla sovimme eskareiden kanssa, että he voivat tehdä oman kirjan tai tarinoita eskarin tablettisovelluksella. Joten nyt korva tarkkana… Ja tarkkana ja maltillisesti eskarit olivatkin, koko tunninmittaisen esityksen aikana. Kk-merkin arvoisesti!

-Jee! Enää yksi merkki.

-Onko??

-Joo. Koska eilen oli kymmenen.

Pian siis kolmatta mukavuustuntia pukkaa.

Mutta mitä eskareille jäi mieleen vierailusta ja kirjailijasta?

-Se luki

-Se kylpyjuttu. Ja loppu.

-Se, kun se laittoi niitä vaatteita ja meni lammikkoon

-Se piirsi vaan aina

-Se kissa… Messi ja se toinen…mikä se oli…se laiha?

-Se oli kaunis

-En tiiä

-Se prinsessa oli hassu

-Se heräsi yöllä ja tuli kissa. Sitten se rupesi kirjailijaksi.

Tarkkoja havaintoja, kuunneltu on selvästi. Päätetään myös, että kysytään kirjastoauton Pekalta, että löytyisikö Ninkan kirjoja meille lainattavaksi. Ja lähetetään vielä  SUURI ja LÄMMIN kiitos Ninkalle valoisasta ja vastavuoroisesta heittäytymisestä lasten hetkeen. Nuku hyvin ja keksi lisää juttuja!

Mutta aivan kippuralle täti menee iltapäivän omissa hommissa, kun kahden eskaritytönleikki ottaa tuulta siipiensä alle. Heillä on menossa hienostunut prinsessointi korkokenkiin ja ikkunaverhoihin sonnustautuneena, kun he päättävät, että nyt prinsessa ja kuningatar kuvittavatkin tarinan.

-Voitko sä kirjoittaa?

Tietysti voin. Ensin siis syntyy kolme A3 kokoista tussipiirrosta ja kirjoitetut selvennykset niihin. Sitten otetaan tabletti ja kumpikin kuvittaja vuorollaan kertoo tarinan ja vuorollaan video. Tarina menee (pienin vivahde-eroin) näin: ”Prinsessa ja kuningatar menivät kävelylle. Ne tapasivat mörön, joka oli pukeutunut sadun rosvoksi. Sen nimi oli Satu. Mörkö puri prinsessaa ja kuningatar lähti hakemaan työkalua. Prinsessa huusi apua. (pyydetään lisäämään kaksi huutomerkkiä) Kuningatar tuli takaisin ja katkaisi möröltä käden. Loppu”. Voi ilo ja riemu, kuinka hilpeää nauhoituksia on katsella. Ja ottaa pari uusintaotostakin.

-Mitä te teette?

-Me kuvitettiin yksi juttu. Ope mihin nämä voi panna talteen?

-Pannaan tänne hyllylle, niin niitä voi jatkaa.

-Saadaanko mekin?

-Tietysti. Mutta ensi viikolla. Nyt lähdetään kotiin ja viikonlopunviettoon.

Silti eteisessä ehditään vielä pukiessa hassutella pikatarinoilla mm. toppahousuista, jotka halusivat käyttävän vain yhtä lahjetta ja housunrenksusta, joka ei halunnut enää koskaan joutua kengänalle…Onpa kuulkaa jännittävää nähdä, kuinka suureksi tämä projekti oikein kasvaakaan….että syntyykö ihan kirja vai peräti kokonainen sarja.

V&I    Heidi