Olin tänään koulutuksessa, joten tämä kirjoitus ei sisällä suoraan otteita eskarin arjesta. Sen sijaan se on yritys katsoa Kurjalan ympäristöä eskarilaisten liikennekasvatuksen silmin. Kouluttajana tilaisuudessa toiminut Liikenneturva nimittäin pyysi jokaista aikuista hahmottelemaan ryhmälleen vuosikellon, jossa näkyisivät vuodenaikaan sidotut liikennehaasteet. Vähän oli erilaiset liikenneproblematiikat Varkaudelle ja Kurjalalle… Mutta aika hiljaiseksi vetää, kun alkaa tosissaan miettiä sitä, kuinka paljon esimerkiksi meillä pienen tielläliikkujan on osattava heti eskarisyksyn alussa:
1. Saavu tienvarteen turvallisesti
* kulje tien vasemmassa laidassa ja pyöräillessä muista käyttää kypärää
– Kumpi on vasen?
2. Odota taksia sovitussa paikassa tienlaidassa
* anna traktorin, puimurin, moton, mönkijän, lavettirekan, postiauton, jäniksen yms. mennä rauhassa omia menojaan
– Ei arvaa mitä näin tänään…
2. Nouse taksiin, matkusta turvallisesti ja muista hyvät käytöstavat
* Malta ja odota vuoroa, malta ja laita turvavyö, malta ja pidä nenä menosuunnassa, malta ja vielä malta
– Oli tylsää
– Nuo puhui vessajuttuja
– Reppu unohtui taksiin
Ja nyt siihen sitten lisätään vielä pimeys ja liukkaus. Talven tullen on huomioitava myös lumipenkat-ja aurat ja mäenlaskupaikat. Keväällä viimeistään otetaan alle polkupyörät..
”Ja teillä on ne karhut ja sudetkin”, vierustoveri heittää listansa äärestä.
Pitäisikö tässä siis huolestua jo raskaastikin?? En osaa sanoa, mutta ensiviikolla luultavammin osaan. Ystävällinen kouluttaja nimittäin antoi tyhjän vuosikello-julisteen työstettäväksi ja siihen me eskareiden kanssa kokoamme ensitilassa niin vaaranpaikat kuin toimintakeinotkin. Ja mistä sen tietää, jos vaikka koulukin innostuu kanssamme mukaan näihin turvatalkoisiin… esimerkiksi ”ihan pimeän”- heijastinnäyttelyn kautta.
Maailmalla opissa ollut Heidi