Tänään se sitten jo lipsahti liikkelle, jouluhöpsötys, kun saimme iltapäivällä ihanat kummit puuhaamaan joulukortteja kanssamme. Vaikka aamulla tilanne oli kyllä hetken lähes katastrofaalinen, kun koko eskariporukalle iski kertakaikkinen ”seuraa Heidiä”-syndrooma. Mikään omahomma ei vain tahtonut lähteä liikkelle, sillä kaikki mielenkiintoinen tuntui tapahtuvam aina juuri siellä, missä aikuinen on…varmasti tuttua jokaiselle äidille, isälle, kummille, mummille, ukille, isosiskolle/veljelle..heh heh. Hilpeää, kun kyse ei ollut sen salaperäisemmästä hommasta, kuin tavaroiden asettelusta paikilleen…No, otetaanpa asia puheeksi ja tuumataan porukalla. Ihan vaikuttaa selkeältä, joten aloitetaan seuraava juttu…
-Minä otan vielä tuolta
Täti ei ehdi edes kunnolla kääntyä, kun kolme lähintä on jo kimpaissut jaloilleen ja perään. Meitä alkaa naurattaa, ihan kaikkia. Otetaan siis oikein erityisen liimautunut pylly ja johan saadaan homma hoidetuksi. Samoin paikoilleen hoituvat korttipajojen pöydät, tuolit ja materiaalit. Hienoa!
Ruokailulla keskustelu kääntyy hengittämiseen. Pohdinnassa on mm. punasolujen tärkeä työ hapen ja hiilidioksidin kuljetuksessa, keuhkojen ja kidusten ero, vedessä hengittäminen/hengityksenpidättäminen, metsät maapallon keuhkoina…ja kuorsaus.
-Minulla oli isot kitarista ja minä kuorsasin kamalasti. Mutta ne leikattiin samalla, kun pantiin putket korviin.Niin en enää.
-Meidän mummo kuorsaa ihan kamalasti. Minä olin siellä yökylässä, enkä melkein voinut nukkua. (hihitystä)
-Meidän äiti näki kerran, kun yksi mies tukehtui hampurilaiseen ja kuoli.
Otetaanpa aiheesta aasinsilta ruoka suussa puhumiseen…ja keskitytään sitten syömään.
Iltapäivällä kummit tulevat ja alkaa hirmuinen tohina. Eskarilla odottaa kolme korttipajaa: perunapainanta, hässäkkäpiirustus ja leikkaa&liimaa, joissa jokainen eskari ja kummi väsäävät itselleen joulukortin. Homma sujuu hienosti ja valmiiden pöytä alkaa täyttyä kuivuvista töistä.
-Onpa hieno!
-Näytä. Niin on.
-Hauska
Tonttulakki on saanut silmät ja kortti näyttää vilisevän kommondopiposia jouluagentteja. Hilpeää! Tunti taas hujahtaa jaon aika ottaa loppuhyppy: ”Hyäv kummit ja eskarit!” Onneksi joulukuussa nähdään taas koko porukalla: jumpasalissa tontturadan merkeissä.
Päivän lopuksi saamme vielä yllätysvieraan, kun Taru pistäytyy hetkeksi. Hän on menossa tutkintojakson loppuarviontiin ja silloinhan pitää tietysti kompata oikein satasella. Tehdään siis positiivisenpalautteenpiiri ja pannaan Taru istumaan keskelle. Sitten jokainen sanoo jonkun hyvän asian, jutun tai muiston..
-Oli kiva, kun leivottiin mokkapaloja (*monta)
-Se lammaspeli oli kiva
-Se rata (jumppasalissa)
-Taru on hyvä askartelemaan
-Kun pelasit purkkapeliä
Palautteentaminen vaatii hiukan mietintää ja keskittymistä, mutta jokainen eskari suoriutuu siitä. Ja mikä molemminpuolinen ilo on jakaa vielä kerran kaikki kuuden viikon aikaiset yhteiset kivat hetket.
Mutta ei maar, nyt tädin täytyy kuulkaas alkaa etsiä yöpaitaa, taskulamppua ja tyynyä, eikä yöpaitaa saa unohtaa missään tapauksessa, sillä huomenna me HämäränHyssyttelemme. Ja kenties jopa vähän kuorsaamme…
V& I kirjoittelee Heidi
Ruokana lihapullat, perunat, ananas-kiinankaalisalaatti ja ruisleipä.