Eskarivuosi kuluu hujahtamalla, uskokaa pois. Elokuussa me koulun aikuiset pohdiskelimme, että olisi kiva, jos Kurjalalla olisi oma laulu, jota esittää juhlissa ja aamunavauksissa. Muutamia lauluja on yhdessä jo lauleltukin, mutta ei vaan ole mikään isosti napannut… Ja sitten saapuu marraskuu ja iskee meitä idealla!
Koululle on nimittäin ensiviikolla tulossa vierailulle ihka oikea trubaduuri ja mikä olisi sen parempi projekti työstettäväksi, kuin oma koulu/kotiseutulaulu. Varsinkin, kun tällaiseen lauluun saa ja pitää ladata tunnetta/”sisäpiirintietoa” mukaan oikein isosti. Eskareilla olikin heti selvät sävelet siitä, että mitä heistä laulussa pitäisi olla:
– Iso peukku Kurjala
– Helppoa kuin heinänteko, paitsi ettei se ole helppoa
– God morgon alli hupa
– Tämä ei ole huutokauppa!
– Maltti on valttia
Allekirjoittanutta hymyilyttää, kamalan tutun kuuloisia lausahduksia… Jonkinlaista ideaa saadaan liikkeelle ikivihreän Puuhamaa-mainoksen pohjalta: Kurjala on kotiseutu, meidän koulu sydän se. Täällä oppii ilon kautta, yhteistyössä toimien. Eskarista kuutoseen.
Mutta kuinka lauluun kirjoitetaan sisään koko tämä kylä, mutkaisen tien päähän maailman pauhulta turvaan kasvanut. Mitä siitä voisi kertoa? Osaisi? Kuka? Talvisin jääkiekkokaukalo on koko kylän kohtauspaikka ja kesäisin urheilukentällä pelataan pesäpalloa mökkiläisiä myöden. Ja jalkkista. On kylätalo, kota ja uimaranta… Ja koulu.
Aamun levollista punerrusta taivaanrannassa muistellen Heidi