Tänään oli vuorossa tunteista ”kiva” ja siihenhän eskarit olivat oivaksi tutkimusmenetelmäksi ajatelleet tyynysodan.
-Minä en muistanut tyynyä
-En minäkään!
-Saako ottaa eskarin tyynyn
Jaahas. Meillä on käsillä pelivälinetilanne, sillä tyynyttömiä on puolet….
-Tehdäänpäs kompromissi
-Mikä se on?
-Se on sellainen… tilanteenselvitys, että miten saataisiin kivapäivästä kiva kaikille.
-Sitten se on hyvä sana….se…
-Kompromissi
Ja tietysti me saadaan kompromissi aikaan, kun kerätään eskarilta mukaan kaikki hauskat liikuntavälineet (maalit, tunnelit, kuutiot) +tyynyt, viltit, lakanat sun muut, joiden kanssa suunnataan liikuntasaliin. Jonne sitten rakennetaan ”Kärpät ja oravat”-peli.
-Tää on kuin kaupunkisota!
-Ei ei ei. Ei kivapäivänä sodita. Sitä paitsi, tämä peli on paljon vaikeampikin. Tässä pitää nimittäin osumien välttämisen lisäksi löytää myös aarteita.
Rakennetaan siis yhdessä kaksi pelialuetta, joissa on erilaisia piiloja ja suojia. Sitten vaan joukkueet jakoon, aarteet piiloon ja varkaisiin. Niin, ja tyynyt ovat nyt erityisarvokkaista,koska niillä saa muksaista, suojata ja lyödä lentävään kohteeseen. Hilpeää! 35 minuuttia eskarit jaksavat painaa ja kivaa on, isolla K:lla. Mitäs me hypätään loppuhypyksi?
-KIVA TYYNYSOTAPÄIVÄ!
Iltapäivällä hiihdämme kauniissa auringonpaisteessa. Ensin opetellaan variksennokkaa ja sitten tarkennetaan eilistä mäenlaskua. Viimeiseksi otetaan vielä ”Jähmettävää hiihtomiestä”. Isoin harppaus on kuitenkin tehty välinehuollossa, sillä nyt kuuluu jo sieltä täältä, että ”Sain” tai ”Laitoin itse”, eivätkä sukset seiso säilytysnurkassa nurinniskoin. Omista välineistä huolehtiminen on tärkeä taito.
Loppupäivä on omia hommia. Ja niihinkin liittyi yksi hieno saavutus. Tänään nimittäin lähti kotiin ensimmäinen geolauta, kun sen nikkari sai viimeisetkin kuviot venyteltyä valmiiksi. Hienoa!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihapata, vihersalaatti ja ruisleipä