Kirjastoauto on sitten mahtava keksintö! Ja kun tiskin taakse sattuu vielä Pekan kaltainen kuski, niin heti katsotaan hyllystä tarjontaa ja lisääkin luvataan yrittää löytää seuraavaksi kerraksi kirkolta. Siitä ei voi paljon palvelu parantua. Eskariinkin löytyi heti kirja puunkasvusta, mutta jälkikäteen pohdituttamaan jäikin se, että: ”Mistä se voi tietää, että se on juuri siinä jossain kohtaa?” Kun on niiiiiiiiin paljon kirjoja. Tätä täytyy kysyä ensikerralla…
Päivän vähemmän kiitollinen havainto oli, että nimensä voi joutua kirjoittamaan niiiiiiiin monta kertaa, että siinä alkaa jo käsi väsyä. Reppuvihko, kenkäkori, laatikko, tuoli… Mutta toisaalta, sinnikkyys kyllä palkitaan, sillä on se vaan tärkeää, että eskarissa jokaisella jokin on omaa. Niin kuin nyt vaikka oma tuoli, joka pitää hakea toisesta huoneesta, sillä ei ne muut vaan tunnu hyviltä.
Ja sitten päivän oivallus. Mitä aikuinen tekisi tilanteessa, jossa paikkakunnalla on jo kaksi ravintolaa ja yksi uusi haluaisi tulla lisää, mutta asiakkaita ei riitä edes jo oleville? Paha sanoa, mutta eskareille asia ei tuottanut suurtakaan päänvaivaa. Yhteistuumin ravintolat muutettiin ruotsinlaivaksi, jolla saa myös majoitus- ja hierontapalvelua. Lisäksi kapteeniksi palkattu uusi työntekijä ilmoitti, että pelastusliivit löytyvät laivan upotessa sänkyjen alta ja kuin enteenä laiva heti ajaa karauttikin karille, jolloin jouduttiin palkkaamaan lisää työväkeä pikaisesti työntöpuuhiin… Ei siinä opena voi paljon muuta, kuin maistella kanelilla ja suklaalla kuorrutettua hyytelöä ja nauttia matkasta palveluineen…
Ilolla Heidi