Kirjastossa saa leikkiä. Kyllä! Ainakin kun on tällainen sovittu vierailupäivä. Ensin eskarit saivat tiivistetyn tietopaketin siitä, millaisia kirjoja kirjastosta löytyy: ”Meillä on täällä 70 000 kirjaa”, kirjastonhoitaja kertoo. Se on eskareista PALJON ja varmasti ainakin enemmän kuin kirjastoautossa. Sitten päästäänkin jo leikkimään, sillä vuorossa on hauska lainausautomaattiharjoitus, jossa ollaan vuorollaan piilossa odottava kirja ja hassuihin vermeisiin sonnustautunut lainaaja.
-Minä olen agentti
-No ihan selvästi. Ja jos Tommi laittaa tästä rillit nenälle ja on presidentti, niin sinä olet tosi hyvä turvamies.
Roolit ovat syntyneet ja pitävät koko päivän. Hilpeää. Myös kaikki hyllyjenväleissä piilottelevat kirjat löydetään ja päästään tutustumaan automaattiin.
-Mikä muuten on automaatti?
-Se voi olla sellainen auto, missä on automaatti (selviää, että kyse siis vaihdelaatikosta)
-Se on sellainen..kun painetaan nappia
-Se on sellaiset ovet, jotka aukeaa itsestään
-Hei, kaupassa on sellaiset!
-Sellainen pankkiautomaatti.
Automaatteihinkin on selvästi arjessa törmätty ja käytännössä tutustuttu, sillä launaisautomaatti ei jännitä ketään. Kätevä on kone ja piippaakin, mutta ei se kyllä korvaa kirjastonhoitajaa tai kirjastoauton Pekkaa. Eihän sen kanssa voi edes puhua tai katsoa moottoria.
Automaattileikin jälkeen vuorossa on vielä lukutoukka Lutteroisen kadonneiden kirjainten etsintä.
-Minä löysin!
-Missä on Z?
-Tää on jo kolmas
-Minä en löydä H:ta
-Hei se oli täällä, minä näytän
Kerrankin saa kirjastossa juosta ja viipottaa, joten eipä ihme, että kaikki 29 kirjainta löydetään hetkessä.”Löysitte hienosti. Lasketaan vielä”, kirjastonhoitaja kehuu ja antaa sitten luvan viskellä kaikki kirjainpallot valoaukosta alakertaan. Kivaa, kivaa, KIVAA! Mutta entäpä uusi idea, joka syntyy kirjastoseikkailun päätteeksi eväitä mutustellessa. Kirjastopiilonen! Voiko missään koko maailmassa olla enemmän ja parempia nurkkia piiloutumiseen, kuin juuri kirjaston hyllyjen välissä. Se vasta olisi hauskaa. Ja voi äimän käki, ette kyllä ikinä usko, kirjastonhoitaja lupaa iloisesti naurahtaen, että sehän vain passaa, jos tulemme sovitusti kirjastolle joku aamu ennen kello kymmentä: ”Valoja täältä ei saa pois, mutta muuten TERVETULOA”. Nyt on asiakaspalvelu kyllä luokkaa 110%! Pannaanhan idea korvan taa…
Päivän toinen juttumme oli uimakoulu, jossa opettajana toimi tänään Henna. Puolituntia hujahtaa hetkessä hauskojen leikkien ja uimaharjoitusten vuorotellessa: ollaan meritähtiä ja tehdään liukuja, totellaan kapteenia ja sukelletaan aarteita. Uimisenalkeet alkavat pikkuhiljaa hahmottua, kun kädet kaivavat vimmatusti myyränkoloa ja jalat polskivat kalana…sillä kuka nyt pohjan merisiilejä haluaisi hipaista. Ja kotiläksyäkin tulee: ”Muistakaahan sanoa kotona, että mennään uimaan”. Niinpä. Uimaan oppii vain uimalla.
Kotimatkalla taksissa on raukea tunnelma, mitä nyt hiukan intoudutaan suunnittelemaan jo perjantain ”lomalentopäivää”. Aika moni toivoo saavansa olla kapteeni tai perämies, mutta matkaopas ei halua olla kukaan. Ei ihme ollenkaan, kuka sitä nyt töitä lomalla, heh heh. Myös kapteenien yövuorot-ja lennot sekä viikonlopputyöt ehditään miettiä. Rekvisiittaakin reissulle on jo mietitty, viuhkoja ja muuta.
-Mihinkähän me muuten lennetään?
-Espanjaan
-Mutta Kreikassa olisi kilpikonnia.
-No mennään sitten sinne
-Mennään loppumatka laivalla.
-Autiolle saarelle. Minä kävin sellaisella talvella jäätä pitkin.
Päätetään, että sovitaan lopullinen lomakohde huomenna porukalla. Tädin pitänee siis kaivaa tänään lomamainoksia netistä…vai saisikohan jostain tähän hätään ihan oikeista lomaesitteitä…
V&I Heidi
Hei! Olipa kiva, kun kävitte meillä kylässä. Ei olisi voinut viikko hauskemmin alkaa ja se teidän naalilauluesitys oli niin hieno! Tervetuloa toistekin.
Oikein aurinkoista lomamatkaa teille!
Anna Kaisa kirjastolta