-Täällä on sieni!!
Innostunut hihkaisu kajahtaa Kivimäentielle asti, kun koko Kurjalankoulunväki suuntaa kohti sieniapajia. Ja miksei kajahtaisi, niin mukaansa tempaisevan alustuksen oli juuri hetkeä aiemmin tarjoillut Nissisen Mervi, Marttojen riveissä touhuava tuleva sienineuvoja.
-Tätä löytyy keväällä…tämä maistuu paistettuna hunajalta…tällä voisi ahkera poimija hankkia rahaa, sillä italiaiset rakastavat herkkutatteja…
”Ja jos syötte tuota sientä, kakka muuttuu mustaksi. Ei tarvitse säikähtää”, lisää päivän puuhissa mukana oleva toinen tehomartta, saaden salin hihittämään. Martat ovat nimittäin lähteneet sienipäivään mukaan oikein kolmen osaajan voimin, mikä on upeaa panostusta tulevaisuuden sienestäjien kasvatustyötä ja metsäruuan hyödyntämistä kohtaan. Iso Peukku siitä!
Mutta palataanpa metsään, missä sieniriemu jatkuu innostuneena etsintänä. Käsittämätöntä, että sieniä tuntuu yhtäkkiä olevan kaikkialla. Löytyy tuttuja sieniä ja ihan uusiakin lajeja, kuten….
-Leppävirtarousku!
Kaikkia sieniä ei pystytä edes tunnistamaan, mutta se ei sienipäiväniloa himmennä millään lailla. Oikeastaan päinvastoin, sillä mikä olisi parempi anti päivälle, kuin elämyksellinen luontoseikkailu ja metsäaarteiden löytäminen. Huis hiiteen siis Pokemonit, nyt tahdotaan löytää tatteja…
Mutta mitä eskareille jäi sienistä mieleen? Siis iloisen olon ja ihanien koulukummien lisäksi.
-Minä tunnen nyt kolme sientä: kanttarelli, haaparousku ja sitten ne loput mitä ei saa syödä.
-Rouskun tuntee siitä, kun se silleen rouskahtaa, kun sen katkaisee
-Kanttarelli voi kasvaa ihan kivenalla ja kolossa
-Myrkkysieniä ei saa syödä. Eikä koskea.
-Sieniä ei saa talloa. Ja pitää kerätä varovasti.
-Se on nätti.
Joo-o, siinähän on jo tietoa aika lailla. Tästä on hyvä jatkaa aihetta koko koulun voimin taiteillen ja tutkien. Lämmin ja vaaaaaaaaaaltava kiitos siis vielä kaikille kolmelle Martalle, te teitte aurinkoisesta syyspäivästämme ikimuistoisen. Seikka on saletti: Sienet rules!
V&I Heidi