– Minulla oli niin kova ikävä kaikkia lomalla, että piti ihan itsekseen jutella…
Tuohon pakkasesta punaposkin sisään puskevan eskarin aamuiseen toteamukseen kiteytyy varmasti meidän kaikkien yhteinen riemu jälleennäkemisestä. Täällä ollaan taas kaikki, joten eikun lets mennään.
Aamutuokio aloitettiin ihmettelemällä, että mitäs nyt ruksitaan, kun kalenteri on loppu. Ja taulussakin on väärin ihan kaikki, vuosiluvusta alkaen. Päätettiin, että tehdään mitä voidaan ja ope hoitaa uuden kalenterin ensi tilassa. Onneksi meteorologi sentään saattoi jatkaa entisin menetelmin ja pakkasta sai kirjoittaa oikein kahdella numerolla.
– Se on 16 miinusta eli pakkasta. Ei tarvita kurahousuja. (kuulijakunta hurraa)
Sitten piti selvittää vielä Pertti-pöllön häkistä löytynyt paketti.
– Se on ehkä uusi eskari kirja.
– Ei kun kartta
Ainakin sen päällä oli kirjekuori ja lahjapaperia paketoitu sen verran ronskein ottein, että teippiä oli tarvittu lopputuloksen silotteluun huomattava määrä. Kirje oli Pertiltä, joka kiitteli kovasti joulujuhlasta ja pähkäili mm. ”Miksi te ilahduitte niin kamalasti siitä pussillisesta värillisiä paperitolloja?” Ja Pertillähän ei tietenkään ollut aavistustakaan, että mitä mystisessä paketissa mahtaa olla, sen vain osasi kertoa, että joku parrakas ukkeli sen oli eräänä iltana tuonut. Mutta Pertti ei siis ollut kurkkinut pakettiin, ei ainakaan paljon… Ja mitä siellä olikaan…
– Uusi kalenteri!!!!
– Ihanat kuvat
– Missä kuussa mun synttärit on
– Onko missään lomaa
Juuri näin. Uusi kalenteri on syytä ottaa heti j tarkasti haltuun.
Iltapäivällä aloitimme sitten valmistelut perjantain koko koululle suunnattua aamunavaustamme varten. Kurjalan koulu osallistuu nimitäin tänä keväänä positiiviseen käyttäytymiseen kannustavan hankkeeseen nimeltä ”Pienin askelin” ja me eskareiden kanssa saimme kunnian valita ensimmäisen käsiteltävän asian/menetelmän. Valinta oli helppo, olemmehan me syksystä asti opetelleet antamaan ja vastaanottamaan palautetta. Tulevan perjantain aiheemme on siis: Komppaa kamua eli anna kaverille kannustavaa palautetta.
Tänään siis palauteltiin mieliin, mitä hyvä palaute tarkoittaa ja treenattiin sitä ”hyvän palautteen ringillä”. Siinä muodostetaan yhdessä piiri, jonka keskelle jokainen vuorollaan pääsee istumaan. Sitten toiset saavat antaa positiivista palautetta eli esimerkiksi kertoa missä kaveri on hyvä tai mitä hänen kanssaan on kiva tehdä. Ja aina se vaan jaksaa hämmästyttää, miten hienoja ja tarkkanäköisiä palautteita eskarit osaavat toisilleen antaa. Ja miten erilaiset asiat voivat olla yksilöille tärkeitä. Tänäänkin joku muisteli toisen syksyllä keksimää lehtikasaleikkiä, jossa heillä oli ollut hauskaa. Toinen taas pohti, että ”sinä osaat kyllä aina antaa sen ruokarauhan”.
Rinkiin kerkesi tänään neljä eskaria ja kaikista heistä saattoi aistia ensin hämmästyksen ja sitten ilon. On se vaan mahtavaa saada hyvää palautetta! Loppujen vuoro on olla ringissä huomenna ja mehän mennään vaikka uusi kierros, jos hyvää sanottavaa kaverista tuntuu piisaavan. Ja entäs kun mukaan saadaan koululaiset…Jotenkin tädistä tuntuu nyt vahvasti, että tästä tulee meidän koululle vielä hieno projekti…
Valolla ja Ilolla kirjoittelee sekä kaikille Riemastuttavaa vuotta 2016 toivottaa Heidi