Syyskuu on Kurjalan eskarissa teemaltaan luonto-kuukausi ja yksi eskareiden toiveista oli saada silloin kylään metsästäjä. Olipa siis mukava kertoa aamulla lapsille, että yhden eskarin eno-ihminen on ilmoittanut voivansa tulla, ehkä jopa koirakin matkassaan.
-Saako sitä silittää?
-Sitä pitää kyllä kysyä siltä metsästäjältä itseltään.
-Mitähän se on metsästänyt?
-Ai se koira?
-Ei kun se mies.
-Voi naisetkin metsästää.
-Ei voi, kun se on eno.
-Minusta tulee setä joulukuussa.
Sulavasti sekaan vaan enot, sedät ja tädit, sillä tärkeintä on että metsästäjä on tulossa. Ja hänelle saa alkaa miettiä tietysti jo kysymyksiä valmiiksi.
-Mikä päivä se tulee? Näytä kalenterista.
-Sitä ei olla vielä sovittu, mutta laitan sen heti, kun tiedän.
-Syksyllä kuitenkin?
Selvähän se, syksyllä.
Iltapäivällä rakennetaan maja ja ajaudutaan kiinteistökriisiin. Syynä siihen on kaapista löytynyt tunneliputki, jonka kaikki haluaisivat käyttöönsä: nyt, heti ja välittömästi. Elämä on äkkiä niiiiiiiiiiiin käsittämättömän epäreilua, eivätkä hommat suju porukassa sitten mitenkään.
-Pelataanko jotain?
Peliseuraa löytyy heti ja kiinnostus putkeen laantuu ja pian sitä ei tunnu kaipaavan enää juuri kukaan. Onkohan maailmassa olemassa mitään katoavaisempaa, kuin hetkellinen uutuudenviehätys….heh heh.
Rentouttavaa vkonloppua kaikille toivottaen Heidi