Aloitimme aamun kummitunnilla, jossa hommana olikin tänään suunnistus. Osa rasteista piti löytää valokuvien avulla, osa suullisten vihjeiden avulla. Ja kaikilla rasteilla odotti visaisia kysymyksiä kummin ja eskarin yhteistyönä ratkottavaksi, kuten…Suomen pohjoisin kaupunki, montako vuotta Suomi täyttää, mikä on meemi, mikä on prinsessa Pikkiriikin koiran nimi…Tunnin ajan parivaljakot risteilevät pitkin pakkasaurinkoista koulunpihaa, posket punaisina ja hyvällä tuulella. Lopuksi vielä kimppahyppy ja sopimus, että torstaina sitten tavataan voittajan palkitsemisen merkeissä… Hitsi, miten hienoja eskareita ja kummaja Kurjalassa on.
-Oliko vaikeita kysymyksiä?
-Oli ja ei
-Se Suomi sata oli helppo!
-Minä muistin sen Makkaran ja Pöjöläisen
-Minäkin!
Eskarilla sitten mennään leikkien ja keskeneräisiä hommia tehden, mitä nyt syömässä käydään välillä. Ja leikki, se lähtee tänään syntymään yksistä joulujuhlanäytelmän koirankorvista rakentuen lopulta huikeaksi spektaakkeliksi, jonka piilohippatyyliseen juoneen sulautuu lopulta koko ryhmä. On varastelevat ketut, vaanivat koirat, lempeä siiliperhe ja kiltit kettuystävykset…elelemässä ympäri eskaria
-Käykö, että nämä asuisi tässä, mutta näitä ei jahdattaisi?
-Käy. Jos ne ei varastele.
-Eikä näitä siilejäkään jahdata?
-Ei. Mutta noita kettuja, jotka varastelee, niin niitä.
-Missä nää sitten asuu?
Syntyy sääntöjä ja sopimuksia, juontakin kehitellään ja tädistä tuntuu, että nyt ollaan jonkin erityisen äärellä. Anna tilaa aikuinen, malta vain katsoa ja havainnoida. Nauti, kun moninkerrottu mielikuvitus maalaa eteesi uudenlaisen mahdollisuuksien maailman.
Päivän lopuksi vielä hiihdellään. Aurinko paistaa ja keli on talvisen leppeä. Suksetkin luistavat hyvin ja pienestä mäestä saa jo hyvät vauhdit. Varsinkin, jos tasapaino antaa myöden työntää sauvoilla lisää vauhtia.
-Minä en osaa (mäenlasku)
-Minä autan. Otetaan ihan matala kyykky asento…
Mäki peitotaan yhdessä ja pienen hiihtäjän ilme on mietteliäs. Seuraavalla kierroksella otetaan harjoitus uudestaan. Kolmannella…
-Minä kokeilen itse.
Maltilla…
”Hei. Sinä pääsit sen!” täti kiljuu tikat alas puusta ja mestarin naamalla paistaa onnistumisenaurinko. Onni on kuin kuravelliä; sitä ei voi keittää toisille sotkeutumatta väkisin vähän itsekin.
V&I Heidi