-Mulla on jo neljä merkkiä passissa
toteaa päiväntähti rennosti aamutuimaan. Kyse on tietystikin eilisestä perheliikuntapassista, jota on tunnuttu täyttäneen aktiivisesti muuallakin. Painaa, painaa, jaksaa, jaksaa…Myös eilisen läksyt on muistettu tehdä,joten leimoja satelee suoritusmerkiksi. Sitten ääneen päästetään päiväntähti, jolla on mukanaan melkoinen pino jänniä valokuvia. Melkein ekana on..
-Kyösti Albin!!(*monta)
Toden totta. Siinä Takaloikka seistä tölmistää, kravaatteineen kaikkineen. Tämä otos me kyllä skannataan kaikkien omalla tikulle. Mutta takaisin kuviin: on vauvakuvia, reissukuvia, lehmäkuvia, mummolakuvia koirakuvia, hiihtokuvia…jopa viimekevään eskaritutustumisestakin on kuva. Mutta entäs…
-Minä tein tämän sängyn itse.
Voi päivä, siellä tähtönen tosiaan köllöttää, huippusuperissa pahvilaatikkosängyssä. Eipä siis yllätys, että niin äippä kuin hoitotäti toteavat haastatteluissaan tähtösen olevan taitava juurikin askartelussa. Kiitos taas kivasta esittelystä!
Jumpassa sählyillään. Ensin harjoitellaan taitoja, sitten jallitetaan paria ja lopuksi pelataan. Mutta liikan mukavin juttu taitaa silti olla lopussa:kikatusrentoutus. Ai että miten hilpeää on istua parin kanssa polvet vastakkain ja sipsuellaan toista pitkällä sulalla. Kutittaa….
Ruokailussa jutut kääntyvät sitten maaliskuun teemaamme sopivasti sivuten vauvoihin. Jauhelihakeittoa särpiessä onkin varsin luontevaa selvittää mm. keisarinlaikkaus, ultaraääni, alkion koko, avioliitto… ja semmoista. Aivan erityisesti kiinnostusta herättää tulossa oleva vauva-näyttely, olemmehan juuri tänään nähneet valokuvan tulevasta taaperovieraamme. Kevätmeiningit, ne niin rules!
Iltapäivällä vuorossa on lastenparlamentti, johon olimme kutsuneet vierailulle kaikki lähialueen kahdeksan kuntavaikuttajaa, mutta itkun litku, kukaan ei päässyt paikalle. Ei, vaikka pullatkin oli luvattu tarjota. Mutta. Kunnanvaltutettu Timo Konttinen ansaitsee kyllä NÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN ison kiitoksen siitä, että hänpä lähetti eskareille sähköpostilla pahoittelut ja oikein selkeän perustelun estymisestään. Jos on reissussa, niin eihän silloin voi tulla, kyllä me se ymmärretään. Kopautetaan siis nuijaa ja aletaan päätöksenteko. Maaliskuussa aiheenamme on ihminen; kasvun ihme ja parlamentti suunnitteli sitä silmällä pitäen seuraavaa: oman askartelun päivä/ puutyöprojektin suunnittelu/ pelipäivä, jossa voi mitata nopeutta yms./ paperiaskartelupäivä/pihapelien ulkoiluiltapäivä/ jumppasalissa jalkapallon alkeet ja sähly/ jonkin sortin piirakan leivonta / osallistutaan piirustuskilpailuun tai järjestetään sellainen koko koululle /oman soittimen&soivan asian päivä. Näin. Jopas on hyvät menetelmät alkaa tutkia esimerkiksi aisteja, kehoa ja liikettä, silmän ja käden yhteityötä…tästä tulee taas niin toimiva juttu, ettei paremmasta väliä.
-Hei eskarit. Nyt tulee ehdotus. Kun meille ei tänään valitettavasti päässyt kukaan niistä kuntapäättäjistä, niin mennäänkö ensi kalenterinlehdellä pitämään lastenparlamentti kirkolle ihan oikeaan valtuustosaliin? Jos se on vapaa?
-Onko siellä nuija?
-On. Ja semmoinen puhujanpönttö.
-Saako siihen mennä kaikki?
Varmasti saa. Eikö se ole vallan oikeus ja kohtuus, että eskarit pääsevät tutustumaan kunnantalon päätöksentekopaikkoihin, kun ovat jo lähes vuoden päätöksentekoa sitoutuneesti ja antaumuksella harjoitelleet? Ehkäpä voisimme tavata jopa jonkun viranhaltijan, ellei peräti kunnanjohtajan…Esiopetuslakikinhan sanoo, että meidän tulee tukea lapsen käsitystä ympäröivästä maailmasta ja heidän osallisuudestaan siinä. Sovitaan, että tätipä vähän kyseee ja laittaa asiaa vireille.
Päivän lopuksi on omia hommia ja nyt on koko ryhmän maltti niin hyvin kohdilllaan, että vihdoin voidaan ottaa esille Battle ground-peli. Oma poikani sai sen aikanaan lahjaksi eskari-ikäisenä ja kaverin venähdettyä aikaa sitten ohi mammasta, täti on ominut sen itselleen. Koska se on niin paras peli forever. Kuvitelkaa: lattiaan teipattu 1,5*1 alue, jolle sijoitetaan kuminauhaviritteisesti panoksia ampuvia tykkejä, katapultteja ja maasinkoja, linnoituksia, kuninkaita, örkkejä, viirejä, vihollisia… älkääkä vaan luulko, etteikä tämä peli olisi myös tyttyöjen suosikki!
-Ihan paras peli ikinä. Saako huomennakin pelata?
Tietysti. Kukas sanoikaan, että nykylapset eivät innostu enää kuin tietokonepeleistä…
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihakeitto, porkkana, juusto ja ruisleipä