Nyt ne on sitten otettu haltuun, Huiske-esikoulukirjat. On se vaan aina yhtä suuri hetki eskarille, kun saa kirjoittaa nimensä ensimmäiseen omaan ”koulukirjaan”. Alkusatu siis luettiin sekä tehtiin hiukan kynähommia, mutta sitten olikin jo mukava panna kirja laatikkoon ja puuhata ihan jotain muuta. Leikkiä nimittäin porukalla Väistämöiskätkijää ja sisäpiilosta!
Mutta tänään myös ope oppi uuden asian, nimittäin, kuinka tiukkakin kanto saadaan irti, jos vain on saatavilla kaksisuuntaisesti raakaa voimaa. Se voi olla vielä tärkeä tieto se, onhan Huiskeessa nimenomaan kyse puuhunmuuttajista. Jäikin ihan mietityttämään, että mahtaisiko esikoulun lähellä olla tuulenkaatoa tai muuta nurinmennyttä puuta, jonka juuristoa voisi vallan käydä retkeillen ihmettelemässä…
Heidi