Huhtikuun väreily, se on eskarivuodessa yhtä varmaa, kuin muuttolintujen keväinen paluu Ruokojärvelle. Juuri huhtikuu tuntuu herättävän eskarit oman identiteetin äärelle, saaden mielet liikkumaan ihan uusilla tavoilla. Jurosta tulee riehakas, riehakkaasta aikuismaisen laskelmoiva, ujosta villi, sosiaalisesta omaa rauhaa kaipaava…hetkiksi, harjoitusmielessä tehtyinä kokeiluina. Kerrassaan mielenkiintoinen kasvunnäytelmä…Huhtikuu tuo vääjämättä käsittelyyn myös sen, että pian on toukokuu ja sen jälkeen alkaa kesäloma. Ja sen jälkeen taas alkaa koulu. Eikä ryhmä ole silloin enää sama. Kaveruudetkin menevät uusiksi. Ja eskarin valtaavat uudet eskarit. Paljon liikkuu pienillä mielillä, kuullaan me aikuiset siis tarkalla korvalla…
Mutta arvatkaapas mitä eskarit kuuntelivat tänään oikein superhyperekstratarkalla korvalla? No Pertti-pöllön yökyläilypäiväkirjaa tietysti! Hih, hilpeästi oli pöllöltä yökylä sujunut mm. herkkuja syöden ja trampoliinilla pomppien. Ja entäs sitten se ihan paras juttu: Pöllö oli asettunut hautomaan maalttuja pääsiäismunia! Voi viude vaude sentään. Iso ja lämmin kiitos kirjurille eläväisen iloisesta tekstistä ja heittäytymisestä mukaan seikkailuun…
Jumpassa olivat sitten vuorossa joukkuepelit.
-Mikä se sellainen joukkue oiken on?
-Siinä on niin kuin tässä ja tässä niitä. Ja sitten ne on oma porukka…Vaikee selittää. Siinä on ihmisiä porukoissa. Silleen.
Ok. Kaikki ovat vakaasti sitä mieltä, että juuri sellainen on joukkue.
-Ja joukkuelajeissa ei kukaan voita yksin.
-Mun veli kuuluu judojoukkueseen ja se voittaa yksin.
Hyvä tarkennus! On siis syytä vielä selventää, että mikä on joukkuelaji ja yksilölaji. Kun termit ovat hallussa, aloitamme ”Liimapallon”, joka on eräänlainen helpotettu variaatio käsipallosta: Se jolla on pallo ei saa liikkua itse, vaan pelivälineen saa kohti maalia vain kaverille syöttämällä. Aluksi syöttäminen on haastavaa, kun palloa olisi niin kiva viedä itse eteenpäin juoksemalla, mutta muutamalla vihellyksellä ja stopilla saadaan kiinni pelin idasta. Joukkueet alkavat toimia hienosti yhdessä, niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessa. Peli sujuu ja kivaa on, hyvä eskarit. Kokeilimme vielä toista joukkuepeliä,Kahden tulen välissä, mutta se ei oikein ottanut tuulta alleen tänään, joten päätimme jättää sen suosiolla seuraavalle kerralle. Mikäs hätä tässä kaikkea kerralla kahmimaan, valmiissa maailmassa.
Ulkoilulla iskevät sitten taas huhtikuun väreet, kun aiemmin sopuisasti yhdessä toiminut tyttöporukka ei saa leikkejä liikkelle millään. Kinaaminen alkaa jo pukiessa, eikä selvyyttä ole vielä pihamaallakaan…Halutaan olla kaksin ja ryhmässä, sisällä ja ulkona, tuon ja tämän kanssa…Kumpparit soutavat lätäkössä ja naamat ovat nurin.Voi rapa ja roiskis. No, aikuisen pienellä neuvotteluavulla saadaan leikit sentään liikkelle ja sisälle lähtiessä sopu on jo löytynyt. Itseasiassa niin hyvin, että koko iltapäivän kaikki haluavatkin olla taas kaikkien kanssa. Huhtikuun väreet…
Iltapäivä tuo tullessaan lisää kasvamisenajatuksia, kun on aika viettää ryhmän ensimmäisiä 7v. synttäreitä. On se juhlallinen luku, seitsemän, koululaisen ikä. Mutta kyllä toivelaulu voi silti olla…Ih hah haa.
-Kaikki aina toivoo sen
Totta ja hyvä niin. Tädistä vähintäänkin syntymäpäivänä pitää jokaisen saada kuulla oma nimensä iloisesti laulettuna, siitä asiasta pinks ponks lukko kiinni ja avain merenpohjaan, kyllä jämpti on näin.
V&I Heidi