Meillä pistäytyi tänään koulunpuolelta erityisopettaja Arja, joka saikin heti alkuun kuulla, että aamun malttirastit oli juuri ruksittu listoille. ”Mikäs se semmoinen malttirasti on?”, hän halusi tietää ja heti ponnahti useamikin käsi ylös.
-Sen saa kun on kolmonen ja sitten kun on viisi, niin saa tarran
-Kun osaa olla nätisti
No nyt Arja haluaa sitten tietää, että mitä tarkoittaa kolme ja nätisti ja tätiä alkaa hymyilyttää, niin monilta kasvoilta paistaa, että onpas tämä selkeä homma sitten hankala selittää…Lopulta homma saadaan kuitenkin avatuksi ja onkin Arjan vuoro istua haastatteluprässiin. Nytkin käsiä on pystyssä heti ja sujuvasti selviävät mm. lempiruoka, sukunimi, kotipaikkakunta, harrastukset, lempiväri…kaikki tärkeimmät jutut. Ja nin kun jo tuttuja ollaan, eskarit pääsevät seuraavaksi näyttämän hiukan tulevan koulaisen taitojaan, kun vuorossa on leikkaa/liimaa/väritä-tehtävä. Ja arvaatteko, aivan kuten veo Minna eilen, Arja-opekin kehuu tämän ryhmän malttia ja työrauhaa. Hyvä eskarit!! Ja kiitos Arja, kiva kun kävit moikkaamassa ja tsemppamassa meitä.
Iltapäivällä maalataan aarrearkkujen kannet ja se onkin tarkkaa puuhaa, sillä mitään ohjetta ei ole.
-Saako tähän kirjoittaa?
-Saa, mutta se pitää tehdä pensselillä.
Se ei tuota mitään vaivaa ja kannet saavat koristuksekseen omia nimiä, lovea, lps yms. Ja kaikenmaailman villejä vinkuroita. Päheitä bokseja, sanokaa mun sanoneen.
-Huomenna on sitten sen soivan-asian päivä.
-Minä tuon kitaran. Se on kotelossa.
-Minulla on nokkahuilu
-Onko leikkirummut soitin vai lelu? (sovitaan, ettei väliä, saa tuoda)
-Mulla on sellainen vauvalelu, jota vedetään, niin se soi.
-Mä en kerro mikä mulla on. Se on yllätys.
Ha haa. Huomenna on siis selvästi luvassa hilpeitä säveliä.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana lasagnette, vihersalaatti ja näkkäri