Ryhmän rakenteen huomaa oikeastaan vasta sitten, kun se muuttuu. Tänään eskarilta oli sattumankauppana maailmantuulissa puolet porukasta ja kaikki toiminta tuntui jumiutuvan puolinopeudelle. Hassua sinänsä, sillä helpostihan luulisi, että kaikki sujuisi tavallista nopeammin, kun toimijoita on vähemmän. Mutta ryhmässä kaikilla on roolinsa, tehtävänsä, tapansa, tarpeensa…ja asioille aikansa. Toimiva ryhmä on melkein kuin vetokellonkoneisto, jossa ratas tyrkkää aina seuraavaan liikettä. Kun sitten jokin ratas puuttuu, eivät viisarit tiedä oikein mihinkä päin pyöriä..
Mutta toisaalta, on hetkellisesti kutistuneessa porukassa omat hyvätkin puolensa. Ainakin jos asiaa mittaa desibelien määrällä. Myös leikit rakentuvat toisenlaisiksi, kun tilaa tai tavaroita ei tarvitse jakaa. Ja kaikki kotiinlähtijät saivat eteisessä puetuksi niin pikavauhtia, että hämmästyvät ihan itsekin. Mutta…on se vaan silti hyvä, että huomenna on koko jengi koossa taas, niin saadaan luistelussakin kunnon hippaleikit pyörimään, noin esimerkiksi.
Jälleennäkemisen riemulla Heidi