Aloitimme aamun kirjastoautosta, jossa asiointi sujuu jo tottumuksen rutiinilla: eskarit tervehtivät, palauttavat ja lainaavat sekä kysyvät Pekalta reippaasti apua lainojen ja oikeastaan minkä muunkin tahansa asian suhteen. Voikin sanoa, että tämä palvelumuoto alkaa olla tuttu ja turvallinen rutiini, mikä on mahtavaa tulevia lukemisen päivä ajatellen. Ja palvelu on taattua ja toimivaa.
Kirjastoauton jälkeen vuorossa oli päiväntähden esittäytyminen ja tänään esittelyssä oli iso pino valokuvia, joista päiväntähti kertoi reippaasti. Samoin mukana olivat haastattelut sekä useampiakin leluja, joista yksi hieno pegasos, joka oli löydetty kirpputorilta.
-Siihen on piirretty!
Totta. Mutta eihän se leikkimistä haittaa, mutta hyvän keskustelun lelujen kohtelemisesta se kyllä käynnistää.
Ruokailun jälkeen vuorossa on vuoden viimeinen hiihtohaaste, sillä on tullut aika valloittaa Lohikäärmeenvuori. Moni on innoissaan, muutama taas kauhuissaan. Ei siitä voi selvitä…
–Hei. Muistatteko, kun maanantaina Elli mummo kertoi siitä Suvasvedestä, jota pitkin viholliset 500 vuotta sitten soutivat Kurjalaan? Tänään mennään katsomaan se korkeapaikka, Lohikäärmevuoren huipulta.
Ok. Turvaliivit päälle ja sukset jalkaan, sitten kohti Lohikäärmevuorta. Hienosti ylitetään sillanoja ja lasketaan mäki alas jään ja lumen saartamalle vesiviidakolle. Sitten alkaa nousu…ja ennekuin eskarit arvaavatkaan, he ovat rinteen päällä. Ja siellä se siintää, Suvasvesi. Mutta eivät latureissun haasteet rinteeseen lopu, pitää vielä hiihtää superliukasta tiepohjaa luontoikkunalle ja suunnata sitten umpihankihiihtona eväspaikalle. Maltilla ja sujuu koko joukolta. Lämmintä mehua hörppillessä ajatukset suuntautuvat jo Lohikäärmevuoren valloituksen toisen osaan eli alas laskemiseen.
-Minä haluan mennä ekana.
-Me ollaan ninjoja ja päihitetään se.
-Joo!Käytetään salaista voimaa. Tsu tsum.
Jono asettuu rinteeseen ja hiihtäjä toisensa jälkeen lähtee laskuun. Sujuu!!! Ja ilo on sen mukainen. Tulevat hiihtomestarit eivät meinaa pysyä nahkoissaan.
-Lohikäärmevuori on päihitetty!!!! Minä kysyn, jos isä tulisi minun kanssa laskemaan tänne.
Ilo on ilmeinen ja ansaitusti. Samoin kuin se ylpeys, jolla eskarit kertovat onnistumisestaan koulunpihalla. Pannaan siis taas nyrkit yhteen ja hypätään hiihtokoulu hoidetuksi: Ensi talvena hiihdetään!
-Nyt on luistelukoulu ja hiihtokoulu. Mikä koulu tulee sitten?
-Ei kun uimakoulukin oli.
-Toukokuun kalenterinlehdellä ainakin pyöräilykoulu
-Jee!Mulla on sellainen pyörä….
-Minä voin keulia…
Sitä odotellessa V&I Heidi