Tätä kirjoittaessani eskarilla on oudon hiljaista, onneksi sentään lumiaura möyryää pihamaalla. Eilisen iltaeskarin jäliltä lojuu lattialla sentään muutama lelu ja varavaatelaatikkoon on jäänyt poimittavaksi muutama koditon vaatekappale. Mutta iloisenkirjava eskariporukkani, he kaikki ovat kirmanneet hyvin ansaitulle joululomalle. Ja tekivätkin sen taatusti hyvillä mielin, mahtuihan eiliseen niiiiin paljon kaikkea jännittävää ja iloista.
”Kyösti Albin Takaloikka, hyvää iltaa. Ja kukas sinä oletkaan?” esittäytyy ja kyselee illan apuope takseista saapuvilta eskareilta. Kyseessä on lunssaantuneen open tilalle työvoimatoimiston lähettämä hätäapujänis…Myös matkamuistolahjapakettiautomaatti on auki ja entäs kun paikalle pamahtaa vielä…da daa Taru. Voi ilo ja riemu! Mihin lisätään vielä yksi joulupuurosta löydetty manteli sekä tuhat kiloa juhlajännitystä. Porisee, porisee, hillitön joululiemi.
Juhlassa eskarit näyttävät sitten sen paljon harjoitellun taidon, jonka yhteinen syksy on hionut kauniiksi timantiksi. Ei mitään häiriötä tai hässäkkää koko tunnin mittaisen ohjelman aikana, vaikka edes ope ei istu samalla penkkirivillä. Se on kuulkaas melkoinen osoitus maltista. Hienoa! Tämän porukan kanssa voi mennä ihan mihin vaan, selvähän se.
Illan ohjemakin menee välillä ihan mihin vaan, nimittäin Takaloikka osoittautuukin seremoniamestariksi, jolla homma ei ole ihan hallinnassa ja juhlatkin lopulta väärät. Ja voitteko kuvitella…”Sinä hirvi tulet tähän…”pikkuisen pulskahko jänis ohjeistaa kiskoen hyvinkin hämentynyttä Riikka-opea lavan eteen jatkaen”…ja missä sinun sarvesi ovat. Voi hyvänen aika hirvi. Sarvet pitää olla juhlassa päässä….”. Jota kuta muuta olisi voinut tilanne jo ihan HIRVIttää, mutta Riikka suoriutuu tilanteesta tuttuun tapaansa hyväntahtoisella maltilla. Ja onneksi niin eskarit kuin koululaiset hoitelevat kaikki omat osuutensa mallikkaasti ja juhlan jälkeinen pikatilasto antaa lisätuloksen: jännitti 0% ei jännittänyt 100%.
Lopuksi kerätään eskarilta vielä kaikki omat askartelut ja työt mukaan kotiin sekä halaillaan isot hyvän joulun halit. Niin ja otetaan tietysti mukaan kirjepostilähetykset matkamuistopaketiautomaatista. Joku alkaakin heti avata, mutta valpas äiti-ihminen huomaa lisätekstin ajoissa: ”Saa avasta vasta 21.12 eli huomenna”. Jaahas. Tämä on kyllä niin niin Perttiä tämä homma.
Valolla ja Ilolla jännityksen sivelemää joulunaikaa kaikkille toivottelee Heidi
Ruokana joulupuuro, luumusoppa, kinkku ja ruisleipä