On hilpeää hiippailla pimeässä, varsinkin taskulamppujen kanssa. Leikkiä pimeänpiilosta, valottajaa, seurata sädettä, arvuutella varjojen kim-leikkissä…Keksiä omia ihan uusia leikkimaailmoja, kuten Revontultenmaa ja Lohikäärmeiden pesä. Mutta tämän päivän hämäryyspäivällä oli myös oppimistavoite, sillä kaiken hauskan tekemisen lomassa valoa ja varjoa myös tutkittiin, samalla kuin päästiin kohtaamaan pimeys turvallisesti, yhdessä ja omien kavereiden kanssa. Hauskaakin oli…
-Mennäänkö me syömäänkin yöpaidoissa?
-Joo, jos haluaa.
-Entäs ulos?
-No mitäs luulisit…
-Ei. Valitettavasti.
-Niin. Valitettavasti.
Höh, höperöt. Samoin höperö on päivän unileluvieras ”Doraemon”, jonka täti toi aikoinaan Espanjan lomalta. Ja koska hämäränhyssyä mennään, niin katsotaanpa ”illan lastenohjelmana” pieni piirrosohjelma juurikin ao. sankarista, tosin hindin kielellä…hyvin silti selvitään ja saadaan sinisen propelipään toilailuista kiinni. Sitten ehditään vielä pienet leikit ja lopuksi on aika heräillä aamupalalle, joka on varsin terveellinen eli se luvattu mokkapala ja mehu…huh huh.
-Jos me oikeesti nukutaan
-Niin, on nukuttu koko päivä ja kävelty vaan unissaan
-Niin ja herätään vasta taksissa
-Niin tai nukutaan taksissa
Eskareita naurattaa hillittömästi, liekö ilmassa univajetta vai mitä, heh heh.
-Voiko leikin jättää?
-Joo, voi jättää.
-Entäs tämä yksi, voiko se jäädä? (Doraemon)
-Voi. Jos pidätte siitä sitten hyvin huolta. Paitsi mitenkähän se Pertin kanssa…
-Nehän on hyvä pari! Ne voi keksiä vaikka mitä!
-No sehän minua juuri huolestuttaakin, että mitä mokomat yhdessä keksivät.
Huomennahan tuo nähdään…
V&I Heidi
Ruokana broilerkeitto, ruisleipä, kurkku ja hunajameloni