-Kuoleeko ihminen vähäksi aikaa, jos pyörtyy?
-Entäs jos pökertyy vähäksi aikaa ja sitten taas nousee?
-Miten se sydän ei lyö? Nytkin se lyö.
Tällaisia kysymyksiä käsittelimme tänään. Koko juttu sai alkunsa ihan tahattomasti leikistä, mutta kuolema aiheena on vaan sellainen, ettei sillä pöljäily aina nauratakaan toisia lapsia. Oikeastaan aika pian esillä ovat ne läheiset ihmiset tai lemmikit, joista on pitänyt iäksi luopua.
-Me ollaan juteltu tästä, että kaikki elävä kuolee joskus. Mutta kuolema on sellainen vakava ja surullinen juttu, ettei se oikein sovi pelleilyn aiheeksi.
-Niin. Siitä tulee kamalan paha mieli.
-Ei zombeille tule.
-Onkos niitä oikeasti olemassa?
-Ei. Mutta jos olisi, niin sitten.
No, sovimme, että jätetään kuolemalla pelleilemiset pois leikeistä ja keskitytään ihan muihin juttuihin. Kuten vaikka siihen, että loman jälkeen alamme tutkailemaan aiheena ihmistä: millainen meistä jokainen on omana itsenään ja kuinka kokonaisuus oikein toimii. Siinä sitä onkin pähkäiltävää kerrakseen.
Muutoin päivän täyttivät avaruusalukset ja oliot, joiden parissa puuhailtiin suurella innolla ja pitkäjänteisyydellä. Ja tietysti kovasti puhutti myös huomisen odotettu ulkoilupäivä, jonka ohjelma käytiin koko koulun voimin läpi aamunpamauksessa.
”Eskarit saavat päättää, että mitä pehmeää laitetaan lumiveistoskilpailun tuotokselle”, Riikka ope ohjeistaa. Parlamentti painaa heti viisaat päät yhteen tuumaamaan ja jokaisella on tietysti oikeus omaan esitykseen asiassa:
– Mitä pehmeää materiaalia käytettäisiin?
Ehdotuksia ovat:vanu, villa ja lanka.
-Ja mitä siitä veistokselle tehtäisiin?
-Pannan pipo täyteen vanua ja sitten se leviää, kun nostaa
-Viikset
-Hiukset tai saparot
-Kaulahuivi
-Parta
-Peruukki
-Kulmakarvat
Esitykset ovat kaikki hyviä, joten äänestetään. Yksimieleinen lopputulos vaatii toki useampia kierroksia ja kädennostoja, mutta on lopulta varma: villasta tehty parta.
Sillä me siis singotaan kohti huomisen iloisia touhuja!
Kirjoittelee Heidi
