Tänään seurakunnan koko koululle toteuttamassa aamunavauksessa aiheena oli pääsiäinen. Jo jumppasalinovelta saapujien katseet vangitsee kolme kankain peitettyä puutuolia, ja aivan erityisesti niistä keskimmäinen: musta. Tuoliteeman ympärille on koottu herkkä ja kaikin aistein harmoninen kuvaus kirkkovuoden suuresta tapahtumasta; kiirastorstaista aina toisen pääsiäispäivän tapahtumiin. Ja niin kauniisti tätä ajoittain vaikeaakin aihetta eteenpäin vie koko koulun yhteislauluna kaunis lastenvirsi (29) ”Laskiainen lasketaan”. Ihmeelliseltä tuntuu myös se keskittynyt hiljaisuus, joka salissa vallitsee, tunne siitä, että ollaan jonkin merkittävän äärellä.
Iltapäivällä pääsiäisentapahtumat nousevat musisoinnin yhteydessä uudelleen esiin.
-Minä en usko siihen Jeesukseen, se on ihan satua.
-Ei ole. Se on enkeli.
-Eikä ole. Se on taivaassa.
-Pääsiäisenä on suklaamunia. Mistä ne sitten tulee?
-Jos se Jeesus kuoli ja maatui silleen vähän. Ja ne ei vaan sitä huomanneet.
Aihe mietityttää ja keskustelu rönsyilee. Kaikilla tuntuu olevan näihin elämää suurempiin kysymyksiin jotain sanottavaa. Jutellaan siis rauhassa kuolemat ja kasteet. Aika moni kertoo nähneensä kuvia omista ristiäisistään.
-Voiko aikuisen kastaa?
-Voi.
-Pannaanko senkin päähän vettä?
-Nyt en ole kyllä ihan varma, mutta uskoisin. Ainakin Jeesuksen aikaan ihmiset kastettiin virrassa ja niin tehdään ulkomailla vielä tänä päivänäkin.
-Mikä on hätäkaste?
-Hätäkaste voidaan antaa vauvalle sairaalassa silloin, kun pelätään, että hän saattaa kuolla. Ei voida jäädä odottamaan, että ehditään pitää tavalliset ristiäiset.
Keskustelu jatkuu vielä hetken, mutta lopulta kaikki oleellinen tuntuu tulleen käsitellyksi. Palataan siis musisointiin ja irrotellaankin oikein isolla ilolla kaikulaulua. Ensin porukassa, sitten ryhmissä ja viimein niin, että jokainen eskari saa heittää estradilta liikkeelle oman melodisoimansa sanoituksen, jonka muut kaikuna toistavat. HAUSKAA!
Pääsiäisajatuksin Heidi