Kirjastoautoon liittyi tänään paljon…mitenkä sen nyt muotoilisi…työstettävää. Siis positiivista sellaista! Ensinnäkin meillä oli kylässä kirkonkylän päiväkodin johtaja Anne, joka muisteli käyneensä ao. kulkupelissä viimeksi joskus 70-luvulla. Olipa siis hyvä, että eskarit osasivat antaa ohjeistuksen pelisäännöistä Pekan pirssissä:
-Ei saa huutaa
-Ei saa lähteä kirjat kainalossa, pitää lainata
-Ei saa viskoa kirjoja
Ja tervehtimisestä muistutettiin tietysti. Mutta kirjastoautossa Pekalla olikin tarjolla varsinainen uutispommi: ”Onkos teillä eskarilla karttaa?” hän kysyy muina miehinä hymyillen. Onhan meillä. ”Etsikääpä sieltä sellainen maa kuin Uganda. Minä lennän sinne ensi viikolla”. Mitä!!! Pekka kertoo muistavansa, että olemme tehneet lomalentoja etelään ja pohjoiseen,mutta tiedämmekö missä tämä maa sitten on? Selviää, että paikka on Afrikan mantereella, jossakin lähellä Egyptiä. Ja Niiliä, jossa on niitä isoja krokotiilejä.
-Minun isän kaveri on käynyt kalareissulla Afrikassa
Joo, o. Ja koska kirjasto on hyvän palevelun airut, Pekka lupaa näyttää, jos hän saa omaan passiinsa leiman. Paitsi. Käy ilmi, että mehän ei enää nähdä ennen kesälomaa!!! Tunnelma on hiukan haikea, mutta saadaan siihen tiristettyä vielä ripaus iloakin:” Onkos minulla vielä niitä…. En kyllä muista miksi te niitä kutsutte…Täällä.” Aamun hyvä käytös ja maltti on huomattu. Laatikosta nousee esille…
-Kk-merkki!(*monta)
Kiitos Pekka hyvästä palvelusta ja opettavaisista hetkistä kirjastoautossa. Tästä ne tulevat lukijat ponnistavat, kohti ylimpiäkin hyllyjä…
Iltapäivällä jälleen pyöräillään ja saavutetaan uusia taitoja. Jokainen etenee omalla vauhdillaan.
-Ok. Huomenna olisi sitten edessä loppukoe, kun koulukummit tulevat pitämään teille pyöräilysuunnistusta. Onnistuukohan se?
-Ihan helposti.
-Minä ajan satasta ja keulin. (mietittään uudestaan eturenkaan tehtävä ja ohjattavuus-asia, täti on täsät tiukka, turvallisuus ennen kaikea)
-Kun minä saan huomenna pyörän kotiin, niin ajan joka paikkaan. Kun osaan. Ei tarvii enää kävellä.
Juuri niin. Tavoite on selvästi saavutettu. Hyvä eskarit!
V&I Heidi