Juhla lähestyy ja harjoitukset käyvät vähiin…mutta into ja rohkeus esiintymiselle vain lisääntyy. Täti kiljuu: Jeee!!! Esiintymisrohkeuden kun saisimme säilytettyä näissä eskareissa läpi elämän. Tänä päivänä esiintymistaitoa tarvitaan lähes kaikissa ammateissa ja jo sitä ennen opiskelu-ja työpaikoista kisatessa. Se voi tosin tuntua vielä kovin kaukaiselta ajatukselta näin eskariblogissa, mutta täti pystyy vieläkin nimeämään ainakin kolme ala-asteen luokkatoveriaan, joille kaikenlainen esilläolo oli pelkkää kauhuntasapainoa. Ja ainakin kahdelle se on sitä edelleen. Ja sen kolmannen, jota en harmikseni ole tavannut kymmeniin vuosiin, muistan pyörtyneen kesken luokkamme aamunavauslaulun. Ihania ihmisiä, mutta esiintymiskammoisia, isolla E:llä.
Mutta, palataanpa sivuraiteelta takaisin eskarille. Kelto Minna oli tänään meillä, joten saimme mukavasti jaettua ryhmän niin, että poikien juhlaharjoitusten ajan tytöt tekivät pienenä ryhmänä matematiikkaa ja sitten vaihdettiin toisin päin. Pienryhmätoiminta, voi mitä Ihanaa ylellisyyttä! Aamutuokio sitten siirtyikin päivätuokioksi ja sehän sisälsi taas päivän vitsin: ”Mitä tonttu tekee, jos se ei saa unta illalla?”
-Hiipii
-Ottaa unikaverin
-Laittaa kylmän vesipullon mahalle
-Laskee kulkusia (hih, kelto Minnakin heittäytyy mukaan arvailemaan)
Ja mikäs on sitten Pertti-pöllön vastaus???? – Nukkuu aamulla
-Pertti!!!!!(*monta hihitystä)
Iltapäivällä viimeistellään vielä puuhevosia, toisin sanoen, maalataan kaviot ja katsotaan mihin kohtaan liimataan somisteet. Nyt puuttuu enää lakkaus ja vetonarut.
-Mitä me rakennetaan seuraavaksi?
-Enpä tiedä. Te taisitte miettiä syksyllä sellaista isoa hevosta. Pihalle.
-Ei me osata tehdä sellaista.
-Jaa-a. Mutta viimevuoden eskarit rakensivat sillan.
-Se on hieno.
-Niin minustakin. Eikä nekään ensin osanneet. Mutta eiköhän me joku yhteinen rakennus projekti vielä keksitä. Sitten ensi vuona.
-Varmasti (vakavan päännyökytyksen kera)
V&I Heidi