Luonto on pysäyttävä. Vaikka sen kokoisikin suurelta kankaalta elokuvateatterin hämärässä. Eskarit saivat tänään oikein eturivin paikat Varkauden elokuvateatterissa, kun matkasimme yhdessä Kurjalan ja Konnuslahden koulujen kanssa katsomaan dokumenttielokuvaa Suomen järviluonnosta. Ja eipä voi kyllä muuta eskareista sanoa, kuin että hienosti malttoivat penkissä istua ja moninaisia tapahtumia valkokankaalla ihmetellä, samalla eväitä mutustellen.
-Mitä Järven tarinasta jäi mieleen?
-Se lintu, joka….(hihitystä) kakkasi
-Ne mäyrät, jotka tappeli (pohditaan ja todetaan, että kyseessä oli tällä kertaa saukko)
-Ne saukot ja ravut, kun ne tappeli
Tässä kohtaa pitää huomauttaa, että dokumenttiin oli kuvattu todella hienoja ”taistelukohtauksia”, joita nopeatempoinen klassinen musiikki säesti. Ihan kuulkaa tätiäkin jännitti, että kuka on ravuista kingi. Tai rupikonnista.
-Se oli hassua, kun se joutsen liukastui
-Se sammakko oli lumessa
-Minä sain kesällä mato-ongella hauen. Ja kolme ahventa.
-Musiikki oli liian kovalla
Luulenpa, että palamme tähän tarinan vielä monta kertaa, nähtävää kun oli niin paljon. Tarinastahan löytyi kaikki elämälle tyypillinen: romantiikka, valtataistelut, uusi sukupolvi, elämänkiertokulku…Ja millaisin värein ja kuvaamisentaidolla toteutettuna, tämä pitäisi kyllä jokaisen suomalaisen saada kokea. Tai siis oikeastaan koemmehan me, mutta pieninä väläyksinä kerrallaan, jos vain muistamme pysähtyä katsomaan. Paitsi vesien alle, sinne ei kyllä ole ihan helppo mennä tiirailemaan…
Huomisen hämäränhyssynmyssyä päähän yöksi mallaillen Heidi