Liikuntasalissa oli tänään keskittynyt meininki, kun haltuun otettavana oli temppurata: puolapuut, trampoliini, hyppypatja, renkaat, liukumäki, tunneli… Ohjeita oli vain kaksi: keskity omaan tekemiseen ja anna kaverille työrauha. Hikipäässä ja ilolla jokainen eskari viipotti menemään reilun puolituntisen rastilta rastille ja mahtavia onnistumisenkokemuksiakin koettiin. Ekstarasuperhypermukavaa oli sekin, että koko porukalle sai antaa ISOA peukkua maltista, turvallisesta toimimisesta sekä kaverin kannustamisesta!
Myös eskarin ensimmäisen pyhäkoulun aiheessa esillä olivat järjenkäyttö ja turvallisuus, kun käsittelyssä oli kertomus nuoren Daavidin ja järkälemäisen Goljatin kohtaamisesta. Sydämen rohkeus melkein mahdottoman edessä ja kerskurin karvas tappio, siinäpä pureskeltavaa kerrakseen. ”Kenenkään ei silti pidä alkaa tehdä mitään mahdottomia”, seurakunnan Sari muistutti tuokion lopuksi ja sai eskareilta monta hyvää perustetta, miksi asioita pitää aina ensin ajatella. ”Eikä lyödä puukkoa käteen”, erään viikarin täräkkää tiivistystä lainatakseni. Sitten olikin vuorossa Sarin haastattelu, jonka aikana selvisi mm. lempiväri ja ruoka sekä harrastukset. Mielenkiintoisia ja keskustelua herättäviä olivat myös kysymykset maailman ihanimmasta asiasta sekä siitä mitä pelkää. Mutta mikä oli Sarin hauskin taito? ”Se on varmaan se, kun minulta menee aina kieli solmuun.” Kiitos Sari kivasta pyhäkoulusta ja terve tuloa taas!
Valolla ja Ilolla Heidi