Lainaa.com

Yleinen

Jännitystä ilmassa

28.11.2016, Heidi

Tänään se vihdoin alkoi, joulujuhlaohjelman harjoittelu. Ajatelkaa, näiden pienten ihmisten ensimmäinen oikea koulunjoulujuhla! Ohjelman sisällöstähän kyseltiin mielipiteitä/toiveita niin eskareilta kuin kummeiltakin ja niiden pohjalta syntyivät tämän vuoden numerot: ”Kinkkuvarkaat”-jumppaesitys ja ”Joulupuut”-runobalettiesitys, joissa molemmissa on haasteensa, kuten eskarit ja kummitkin saivat huomata…

”Eskarit! Teidän pitää kuunnella!!!”, kummi yrittää saada tilannetta hallintaan, mutta villiintynyt kettujoukko sen kun sählää.  Jumppasalissa kun olisi niin hauska ryntäillä sinne ja tänne. No, onneksi matkassa on villipilli ja joukkio saadaan paimennettua piiloon ”lumikasaan”. Ja samalla tuumattua sekin, että lava ei todellakaan ole esityksessä jumppasalin kokoinen, vaan äskeisessä olisi tallottu jo yleisön varpaillekin. Muista teipata lattiaan rajat, täti kirjoittaa lapulle ja homma pääsee jatkumaan. Seuraavaksi pitäisi tehdä pyramidi, mutta eipä se olekaan niin helppoa, kuin eskarit luulivat…”Pitäisikähän tässä tehdä silleen…” kummit tulevat apuun ja laskeutuvat ihan konkreettisesti katsomaan juttua pienten silmin. Ja keksivät heti hyviä korjauksia käsikirjoitukseen. Juuri näin isot! Kärsivällisesti vaan ja tästä tulee vielä huippu juttu. Ja rekvisiittamuistilistaan laitetaan ketunhäntiä, luppakorvia, kinkku, pilkkireppuja, karvahattuja, pari metriä joulumakkaraa…jännitys tiivistyy…

 

Baletin puolella haasteeksi koituvat sitten kaavat. Eskaritytöt ovat saaneet oman balettiosuutensa hallintaan helposti jo aamun etukäteisharjoituksissa ja voi miten kauniita ja sulavia liikkeitä he keksivät vapaaseen osuuteen. Kummit antavat isot aplodit. Kummien runokuusi osoittautuu sensijaan teknisesti pientä hahmottelua vaativaksi, oksat kun meinaavat kasvaa hiukan hassuissa kulmissa…Mutta kyllähän me yksi puu saadaan asentoon, siitä ei ole epäilystäkään.

-Hei. Entäs jos tehdään runosta digitaalinen? Silloin siihen voisi lisätä volyymiä tarpeen mukaan…

Isot innostuvat heti. Varsinkin, kun porukka saa ottaa vaikka sata uusintanauhoitusta, ihan niin kauan, että koko joukko on tyytyväinen. Tästä numerosta tulee herkkyydessään pysäyttävä, uskokaa pois. Ja rekvisiittamuistilistaan laitetaan keijunsiipiä, pumpulipalloja, tyllihameita, joulukoristeita, maalarinteippiä, rakennusvalaisimia, kertakäyttölakanaa…mitä ihmettä…

 

Kuusijuhla, koko koulun sydämellä valmistama lahja perheille. Yhdessä jaettu valo ja ilo, nn se vaan joka vuosi niiiiiiiiiin ihana juttu. Vaikka täti ei kyllä äkkiseltään muistakaan yhtään omaa lapsuuden joulujuhlaansa, mutta viidennen luokan kevätjuhlan senkin edestä. Varkauden Lehtoniemen ala-aste esitti nimittäin tuolloin näytelmän Pekka Töpöhännästä ja täti sai olla Trisse, Ahvenanmaan tukevin kissa. Mistä muistona tekee aivan erityisen hilpeän se, että rooliasuni oli jättimäinen karhunpuku, johon vaihdettiin vain toisenmoiset korvat. Että josko se olikin etiäinen, että Kurjalan korpiin tullaan vielä joskus tarvitsemaan hieman höpsähtänyttä mesikämmentä…

 

V& I Heidi

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *