Tämä aamu lähti eskarilla liikkeelle aina höpsösti, sillä Heidi oli häipynyt palapalapalaveeriin ja sijaisopettajaksi oli lähetetty, kukas muu, kuin itse KurjalanKarhu.
-Tänäänhän on Uppo Nalle päivä, joten minähän olen varsin asiantunteva opettaja aiheeseen
Ja hän taitaakin olla aika tiukka ope, koska taksi Jarmo saa heti kotiläksyksi leikata ympyrän, siististi ja viivaa pitkin.
-Toimitat ensi perjantaina Heilille tarkastettavaksi. Ja huolellisesti Jarmo, muista huolellisesti
Seuraavaksi oli vuorossa aamutuokio, joka sai myös uusia piirteitä, kun sijaisopettaja ymmärsi ohjeet ihan väärin, vaikka eskarit kyllä yrittivät kovasti selittää, kuinka pitää toimia. Niin kuin, että numerokortit jaetaan ja kerätään pois. Mutta ei tietysti heti ja samoin tein. Ja jumppakin karhulla oli ihan omanlaisensa, leijonankitoineen ja hyppyhetkineen. Oli se kuulkaa varmasti onni, että ovella jo kopisivat Riikka-ope ja 1.-2.lkan oppilaat ja päästiin aloittamaan yhteiset Uppis-hommat.
Uppis-hommissa KK halusi sitten lukea iltapasun, koska ei ollut löytänyt kirjastosta yhtään aamusatua. Uppis-kirjoja oli sen sijaan ollut monta metriä! Tänään eskarit ja koululaiset saivat kuulla tarinan mukavasta mummosta, joka alkoi puhua…
Vie muutaman vuorosanan, sitten joku jo kuiskuttelee..
-Se puhuu takaperin
Niinpä niin. Tätä samaa sanailu-hauskuutusta otettiin sitten vielä yhteisen aamuaskartelun päätteeksi, sillä koulun 3.-4.lkan oppilaat olivat käännelleet meille sanoja ratkottavaksi: maulukotka, kyyhepumi, kukkuva noira, puvonen heessä…jne. Ja aivan hyperidea oli se, että kääntelijät olivat myös vääntäneet oman nimensä nurin kurin. Mutta hip hei, kaikki teidät tunnistettiin silti. KurjalanKarhu kiittää isoja avusta ISOSTI!
Ulkoilulla olikin eskareiden vuoro saada kiitosta. Leluvarastossa oli nimittäin viime talven jäljiltä vain kolme liukuria ja ulkoilun lopulla halukkaista mäenlaskijoita kymmenen. Ensin alkaa karjunta ja komentelu, jonka ope laittaa poikii saman tien.
-Mitenkähän tämän voisi nyt ratkaista? Hetkinen…Minä vien tämän rikkinäisen ensin tuonne roskiin…
Koulunpihan voi ylittää tarvittaessa monenlaisella vauhdilla, mutta kun palaan etanalenkiltä rinteelle, ilmassa helkkää nauru.
-Mitä ihmettä? Miten te tämän teitte?
-Me tehtiin jono. Ja sitten nuo laskee ja antaa liukurit sitten ekoille ja menee itse päähän.
Juurikin näin. Seuraavaan varttiin ei kuulu kuin toppavaatteiden kahinaa ja hyväntuulista kiljahtelua. Että voikin olla porukalla kivaa! Pilli soi ja on aika lähteä sisälle.
-Tiedättekö eskarit. Minä olen tosi ylpeä teistä ja siitä, kuinka te ratkaisitte itse tuon mäenlaskupulman. Se oli niin isosti mietitty ja ajateltu, että minä annan siitä teille kk-merkin.
-Me lasketaan silleen huomennakin.
-Ei huomenna. Huomenna on huili.
-No sitten maanantaina.
On ne vaan epeleitä oppimaan ja oivaltamaan nämä muruset, on ne.
V& I Heidi