Kyllä eskareiden puuhevosista on tulossa hienot. Tänään muovasimme niille taikataikinasta ”lihaa luiden ympärille” eli paksunsimme rautanaulajalat ja kaulan.
-Eihän ne mitään rimppakinttuja olleet, ne Keke ja Dekki
Homma on mukavaa, kuten muovailu aina. Ja erityisen kivaa siinä on se, että taikataikina sekoitetaan pienenä ryhmänä, samoin kuin tehdään myös itse muovaustyö. Oman kaverin kanssa on hauska rupatella työ lomassa.
-Milloin me päästään?
-Viisi minuuttia. Jatka vielä hetki omia hommia.
Siinäpä päivän toinen suuri ilo, kun kerrankin on TOSI PALJON aikaa omille hommille.
Mutta entäs eilen lupaamani aatokset Uppo Nallesta. Eskareista reissu oli selvästi ollut kiva ja näin aikuisen näkökulmasta on hauskaa se, kuinka erilaisiin asioihin kukin heistä oli kiinnittänyt huomiota:
-Parasta oli se hikkahai, joka ajoi takaa sitä Uppo Nallea
-Niin minustakin
-Minusta se kukkamekkoinen nainen, joka lauloi tosi kovaa
-Minusta se Reeta.
-Nekin lauloi korkealta, ne sotilaat
-Se näkymätön pissa oli parasta
-Se kun se yksi täti itki siinä
-Se laulava lintukoirakin lauloi tosi korkealta
-Sitä lyötiin kaksi kertaa (selviää, että rokottaminen oli näyttänyt lyömiseltä)
-Ne saippuakuplat oli kivoja
-Mikä susta?
-No. Minä mietin, että kun ne Uppis ja Reeta riitautui ja tuli se räkälaulu-homma. Sitten ne sopivat riidan ja se oli minusta kiva juttu se.
-Minusta kuu oli parasta.
-Huomasitteko muuten miten ooppera eroaa tavallisesta teatteriesityksestä?
-?????????(*monta)
-Puhuttiinkos siinä mitään?
-Ei. Ne vaan lauloi. Laaaaaaaaaaaaaaaaaaa… (hihitystä)
Tehdään muutama kysyn/vastaan kokeilu. Hyvin sujuu, ymmärretty siis on. Kurjalan eskari siis kiittää ja kuittaa, taas ollaan yhden kultturikokemuksen verran rikkaampia.
V& I Heidi