Tämä päivä lähti käyntiin eskareiden ensimmäisellä ”virallisen muotoisella” aamunavauksella, kun seurakunnasta tultiin kertomaan mikkelinpäivään liittyen suojelusenkeleistä. Selvästi eskareita hiukan aluksi ihmetytti ja ehkä jännittikin, että mitä oikein tapahtuu, mutta nopeasti he pääsivät jyvälle lapsilähtöisesti toteutetusta tarinan ja laulun vuorottelusta. Ja se vasta onkin hyvä juttu, sillä näin me pääsemme yhdessä harjoittelemaan kuuntelemisentaitoa uusien aikuisien kanssa. Kiitos siis taas saapumisesta luoksemme, ihanat Mirja ja Satu!
Aamunavauksen jälkeen eskarilla kokoontui lokakuun lastenparlamentti, jonka esityslista muodostui varsin metsäpainotteiseksi: mennään metsään keräilemään/ rakennetaan iso maja, johon mahtuu kolme /tehdään tutkimusretkiä suurennuslasien ja kiikareiden kanssa / tarkkaillaan lintuja / tehdään retki omilla eväillä.
-Heidi
-Minä esitän, että tutustutaan tabletteihin. Me saadaan niitä lokakuussa eskarille kaksi.
-Mikä on tabletti?
(Käydään pikainen keskustelu siitä, millaista laitetta tabletilla tarkoitetaan.)
-Ai se. Meillä on sellainen.
Käy ilmi, että aika monen kotona on.
-Mutta kannattaako kukaan?
Kyllä, tabletit päätetään ottaa huolella haltuun lokakuun aikana.
-Niitä pitää kohdella varovasti.
-Totta. Siitä voi haljeta näyttö, jos se vaikka putoaa.
-Niin, mun kaverin tabletti on ihan naarmuilla.
-Ja meidän äiti meinasi kerran astua sen päälle, kun se oli lattialla.
Sovitaan, että meidän tabletteja kohdellaan hyvin ja järjen kanssa.
Iltapäivällä ollaan sitten ihan kipsissä.
-Tää hevonen on ihan sairas. Se pitää laastaroida kokonaan. (naurua)
Työnalla on puuhevosenpää, johon parhaillaan muovaillaan ja kipsataan turpaa sekä korvia. Kipsinauha on siitä kiva materiaali, että sen kanssa pärjää pienempikin taiteilija ja jälki tulee maalauksen jälkeen olemaan aina tyylikästä. Päät valmistuvat ja ne liitetään odottaviin runkoihin. Oh hoh. Hommahan alkaa näyttä ihan hevoselta.
-Tää oli kivaa. Ja sotkuista.
-Onko huomenna puutöitä?
-Ei, huomenna on jumppasalivuoro. Mutta torstaina on puutöitä.
-Pannaako silloin ne pyörät?
-Ainakin aloitellaan.
-Minä en ehkä kyllä osaa.
-Sitten vaan harjoitellaan.
-Ja talvella saadaan puuheppa kotiin?
-Viimeistään jouluna, niinhän se sovittiin.
V&I Heidi