Kotiinlähtijät ovat jo pakkautuneet taksikyyteihin, kun yhääkkiä yhden oven raosta pilkistää pää.
-Tänään oli kiva päivä. Moikka.
Ovi sulkeutuu ja iloinen naama illistelee hymy korvissa lasin takana. Täti illistelee takaisin ja ottaa positiivisen palauteen peukulla kiittäen vastaan. Palautteenantaminen ja -vastaanottaminen sekä kiva käytös ovat olleet päivän teema.
Aamulla nimittäin jumppasalissa odotti telinerata: trampoliini, köydet, renkaat, esteet, liukumäki ja puolapuut. Ensin sovitaan pelisäännöt ja sitten menoksi. Seuraavat 40 minuuttia salissa loikitaan, pompitaan, keinutaan, roikutaan, lasketaan… INNOLLA! Ja kun jumpan päätteeksi vilä maltetaan keskittyä pukemiseen ja ruokalaan lähtöön..
-Tiedättekö eskarit. Tämä homma sujui tänään niin hienosti, että te saatte ensimmäisen kk-merkin. Se on tällainen KurjalanKarhu kuva, joka annetaan kivasta käyttäytymisestä.
Ruokailun jälkeen merkki laitetaan kaksitoista pikkaiseen ”Mukavuustunti”-tauluun ja se saa seurakseen vielä toisenkin merkin, kun yksi eskareista osoittaa hienoa avuliaisuutta tuomalla toiselta pudonneen paidan koulunpihalta omistajalleen.
-Nyt tarvii enää kymmenen
Kymmenen kivaa tekoa, eihän se ole meille temppu eikä mikään ja sitten päästään tekemän jotain supermukavankivaa yhdessä.
Iltapäivän hommana on Pertti Pöllön hahmotusharjoitus sekä numero kakkonen. Viivat ja neliöt ovat helppoja, mutta kakkonen mokoma osoittautuu melkoiseksi lenkuraksi piirrettää.
-Höh. Nyt tuli ässä
-Tää meni pieleen. Onko kumia?
-Minä en osaa tätä
Sitkeästi rivit täyttyvät ja jokainen pääsee ympyröimään omasta mielestään parhaiten onnistuneen kakkosen. Silti yleinen mielipide on harvinaisen selvä, ykkönen oli paaaaaaaaaljon helpompi.
KK-merkkejä taskut pullollaan Heidi