-Tuo on meidän.
-Ai mikä?
-Tuo O:n ja I:n väillä.
-Ai tuo R?
-Se missä on havu.
-Joo. Se on R.
-Me tehtiin tuo kakkonen. Tuo hieno.
Ruokalan seinälle on ripustettu eskareiden ja kummien ”Orinoro 2016” kyltti. Ja jokainen eskari tunnistaa siitä heti, mitä merkeistä on ollut itse tekemässä. Innostus kirjaimiin ja numeroihin on niin kova, että meinaa kalasoppa jäähtyä lautaselle.
Ja sama innostus jatkuu iltapäivän kirjastokorttipussi-hommissa. Keskittyneesti tussit piirtävät kirjaimen kerrallaan taululta kankaalle ja heti perään kuuluu: ”Mikä nyt?” R on jollekulle haastava ja toiselle S lipsahtaa tuplana, mutta niin se vaan sana valmistuu. Joka sitten pitää lukea vielä ääneenkin:
-Kirjastokortti
Onnistuu. Jokaiselta.
Oppimisenilo, siinä vasta on mahtava voima. Vai mikä muu selittäisi muka paremmin iltapäivän ulkoilun ilopirskauksen:
-Ope. Kato!
– Mikä..
-Tatti! Sulle.
-No niin on. Voihan tatti,voitatti. Hienot pillistöt täällä lakissa.
-Joo. Mä meen nyt
Täti seisoo keskellä pihaa tatti kämmenellä ja hymyilee. Se oli nimittäin juurikin täti, joka eilen voivotteli sienireissulla löytämättä jääneen tatin perään. Oppia ikä kaikki.
V&I Heidi