-Hei. Kuka tietää mitä nämä ovat??
-Ne on kirjaimia. Minä tiiän ne kaikki…(ilmoille pujahtaa hieno hyräily aakkoslaulusta)
-Totta. Ne on kirjaimia. Mihinkä näitä kirjaimia käytetään?
Ensin on hljaista, mutta sitten syntyy oivallus.
-Niitä luetaan!
-Niitä on kirjoissa. Aakkoskirjoissa.
-Ja koululaisten kirjoissa.
-Oletteko nähneet autoissa kirjaimia?
-Joo. Rekkarissa on.
-Niin ja auton malli voi olla.
-Totta. Missäs muualla olette nähneet kirjaimia?
-Hississä. Siinä napissa oli H.
-Minäkin olen nähnyt. Siinä oli P.
-Minäkin. Siinä oli K.
-Parkkilapussakin on kirjaimia.
-Kirjeissäkin on kirjaimia.
Tarkkoja havaintoja. Ja eskarissa on kirjaimia, melkein joka paikassa. Vau.Täytyy siis selvittää, mistä kirjaimet oikein tulevat. Jokainen eskari saa käsipeilin ja omaa suunkuvaa katsellen aletaan etsiä äännettä a.
-Se on tuossa. Minä nään sen.
-Minulta se tulee mahasta. Täältä.
-Löytyykö kieli? Missä se on?
-Tuolla!
-Hei kokeillaanpas löytää öööö. Aaaa/öööööö/aaaa/öööö. Mitä ihmettä tapahtuu???
Kirjoitettu kieli on mahtava tutkimuskohde, varsinkin eskari-ikäisten kanssa. Kuinka paljon heillä jo onkaan havaintoja asiasta. He ovat jo keksineet monien asioiden yhteyksiä ja ns. leikkilukevat asioita esim. kauppojen-, paikkakuntien ja -lelujen nimiä. Ja kun sitten pääsee vielä oikein kirjaan rivin verran a:ta työstämään…on se vaan seikkailua se.
Iltapäivällä olimme ”Piip”-leikkiä, jossa pitää muistaa nopeasti muiden leikkijöiden nimiä. Itse leikkikin sujui kivasti, mutta Aivan parasta oli kuitenkin yhdessä tehty hilpeä havainto: mehän kaikki muistamme jo melkein kaikki. Ryhmä alkaa muodostua, pian siis on eskarivuoden ensimmäinen tavoite saavutettu.
Sitten omia hommia ja lopuksi vielä viimeinen rutistus ennen takseja: ratkaise arvoitus ja hanki siten viesti salataskuun. Ja kun a-päivää eletään, niin a-sanoilla mennään…
– Se alkaa a:lla ja paistaa taivaalla/ silloin herätään/ oranssi hedelmä, joka täytyy kuoria/ hevosennäköine, mutta pitkät korvat/ heitetään veteen ja se pitää veneen paikallaan/siellä sanotaan” Kyllä, herra kapteeni” jne.
Kaikki osaavat kysymyksensä ratkaista ja jos hiukan apua tarvitaan, niin kavereilta kyllä kuiskaten saa. Myös viestit sujahtavat helposti taskuihin, että posteljoonitoimintakin on selvästi otettu haltuun. Ansiokasta Aktiivisuutta, Aikamoisella A:lla.
Valolla ja ilolla naputtelee Heidi