Nyt se on yli ojan, silta. Taianomaisesti se pilkottaa keltaisena heinikon keskeltä ja houkuttaa koulunpihaan saapujaa sukeltamaan metsän siimekseen…”Tule, tule, seikkailu alkaa tästä”.
-Jos tämä olisi ollut tässä talvella, ei olisi tarvinnut hiihtää pohjassa.
Osuva havainto, joita piisasikin tänään paljon eskarin viimeisellä luontoikkunareissulla. Ensin kuljetamme siis sillan paikoilleen kottikärryillä. Jatkamme sitten matkaa, mutta jumitumme sähkölinjan alle, sillä maa on pelkkää vettä ja lilliä.
-Miksi se on tuollainen, kun on näin aurinkoista?
-Lauantaina satoi vettä, ainakin meillä
-Ja meillä
Kovalla etsinnälläkään ei löydy kohtaa, josta pääsisi yli kuivin lenkkarein. No, eskareilla on tilanteeseen ratkaisu, mennään tietä pitkin.
Luontoikkunalla syödään eväät, mutta jotenkin tunnelma on…haikea? Ikkuna kuvataan ja päätetään jättää puuhun, että uudet eskarit voivat sitä käydä katsomassa. Jos haluavat. Leikki ei tänään ota tuulta alleen kuten tavallisesti ja alamme valmistautua koululle päin palailuun. Paitsi..
-Etsi itsellesi joku mieleinen kasvi mukaan
-Ai mikä vaan?
-Joo, sellainen joka on sinusta hieno
Innostus valtaa eskarit ja kaikki säntäävät etsimään. Joku poimii hentoisen käenkaalin, joku halusi ottaa mukaansa kuusentaimen. Vaahteranlehti todetaan samanlaiseksi metsässä, kuin lupapuussakin. Saniaisen tunnistavat kaikki, onhan se tuttu jo syksyltä.
Paluumatkalla löytyy vielä luonnon oma namikauppa.
-Tämä on ahomansikka. Tai metsämansikka.
-Aho. Ihan kuin se jääkiekonpelaaja..
Mietitään siis kukinta ja marjankasvu, eikä parempaa tienvartta olisi voinut kohdalle osua: ensin löytyvät kukkivat ahomansikat, sitten raakileella jo olevat mustikat, seuraavaksi vanha omenapuu ojentaa kukkivan oksansa esiin pajukon kätköstä ja lopuksi vielä löytyy kukkiva puolukka.
Loppumatka huipentuu vielä poikaporukaan iskevään laulunpuuskaan. Kappaleesta muistetaan jotakuinkin vain kertosäe, mutta kyllä silläkin tunnelma nousee, kun tarpeeksi usein toistaa
-Kun Suomi pelaa lätkää, se iskee joka jätkää, nostetaan paita kattoon….
Iltapäivällä on vuorossa viimeinen kummitunti, jota vietetään suunnistuksen merkeissä. Tällä kertaa homma vaatiikin harvinaisen saumatonta yhteistyötä, sillä paikat pitää löytää sanallisten vihjeiden mukaan, joista monet liittyvät eskarin arkeen, kuten: paikka, jossa saatetaan tarvita malttipenkkiä/lupapuu/ se pitää sulkea aina leikin päätteeksi/paikka, josa makkarat tirisivät talvitapahtumassa. Hienosti näyttää sujuvan ja kaikki ovat kartalla: siellä ne mennä viipottavat luontevasti kummit ja eskarit, pitkin koulun pihapiiriä.
-Milloin tietää kuka voitti?
-Torstaina
-Montako yötä siihen on?
-Kolme
-Höh, yks ois ollut parempi. Jos voittaa.
V&I Heidi