Aamulla eskarille saapuu hyväntuulista porukkaa, jolla on paljon kerrottavaa. Edellispäivän kouluuntutustuminen on sujunut kaikilta hyvin ja kivaa on ollut.
-Me tutkittiin luupeilla
-Meillä oli sellainen etsintä, piti sellaisia kuvioita etsiä
-Me katsottiin ensin koulun rajat ja sitten oli tehtäviä
-Minä en melkein kerennyt välkälle syömästä
-Meillä oli kolme välkkää
-Epistä! Meillä oli vaan kaks.
Myös uusien eskareiden kuvat pöllöpuussa puhuttavat, sillä melkein jokainen tuntee ainakin jonkun tulokkaista.
-Mitä te teitte?
-Saiko ne värityskuvia?
-Mitä ne sanoi meidän sillasta?
-Söikö ne mitään?
Kirjahommissa täytämme sitten aakkosjunan loput vaunut, vierailla kirjaimilla. Tai ensin pähkäilemme, että missä eskarit ovat nähneet tai kuulleet sellaisia kirjaimia kuin Q,W,Å,F,Z,X,B, ja C.
-Quiro, se soitin
-X on X-box tai siinähän on kaksi X:ää
-B on banaani
-Formulat ja Ferrari
Muille ei löydy tehtävää, joten otetaan hiukan englannin- ja ruotsinkieltä avuksi: kirjoitetaan taululle siis what, Åland, zoo ja..
-C niin kuin celsius. Celsius oli kuulkaa tosi viisas tiedemies, joka kehitti sellaisen lämpötila-asteikon. Siksi me voitaisiin sanoa, että: Leppävirralla tänään +17 astetta celsiusta.
Iltapäivän Onni opus-kirja käsittelee, yllätys yllätys,ihmistä ja sen luettavaksi tuoneen eskarin toiveesta paneudumme tänään vereen.
-Onkos teiltä tullut koskaan verta?
Selvästi kyllä, enemmän ja vähemmän. Hetkessä esillä on myös keräilyerä rupia, joita löytyy niin polvista, leuasta kuin kyynärpäistäkin. Ja vähintään yhtä hyvin hallinnassa on tehokkaan haavanhoidon ensiapu, pöpöt pois ja pakettiin. Puhallusta unohtamatta.
-Miksi nenästä tulee niin paljon verta?
Siitähän me pääsemmekin mukavasti juttelemaan verisuonista ja veren tehtävästä asioita sinne ja tänne kuljettavana ”posteljoonina”. Luetaan ja mietitään siis punasolu, valkosolut, verihiutaleet sekä hapet ja hiilidioksidit. Ja kerrankin on tarjolla tarpeeksi isoja lukuja, kun pelkässä tipassa verta on miljoonia punasoluja. Erityisen kiinnostavaa eskareista tuntuu kuitenkin olevan ”maailman vihreiden keuhkojen” eli puiden ja pensaiden kyky puhdistaa käytetty ilma takaisin hyväksi hapeksi.. Täti melkein luulee, että tähän palataan vielä..
Päivän lopuksi otetaan esille vielä nauhakengät ja asetetaan tavoitteeksi rusetti. Osalla nauhat suorastaan sujahtavat kauniisti paikolleen, mutta osa nauhoista tuntuu vaativat hiukan enemmän harjoitusta. Mutta. Kun kerran on päätetty, niin sehän solmitaan.
-Ensin solmu, hyvä. Sitten korvat, ristiin, mahanpuolimmainen sujahtaa…
Se on kuulkaan semmoinen juttu, että kaikki tänään paikalla olleet eskarit sen nyt osaavat. Saa tuulettaa!
V& I Heidi