Alkaako se A:sta? Ei suinkaan, vaan jo kauan ennen sitä. Monilukutaito pohjautuu lapsen kokonaisvaltaisesti havainnoimaan maailmaan, jossa eri tavoin ilmaistut asiat kutoutuvat vähitellen ”silmukoista sukiksi”. Monilukutaito on alati karttuva keräilyerä luettua, piirrettyä, puhuttua, laulettua, kerrottua ja esitettyä viestintää ja perinteinen lukutaito siis vain yksi osa tätä suurta ajattelun ja kommunikaation oppimiskokonaisuutta. Johan pompsahti teoreettiseksi…mutta ei hätää, käytäntö on ihan muuta!
Esimerkiksi tänään. ”Mikä tuo on?”, joku kysyy havaittuaan iloisenkirjavan veturia katonrajassa. ”Se on juna. Siinä on 29 vaunua”, toinen tunnistaa lukujonon. ”Aika pitkä”, kolmas toteaa. Keskustelu jää sikseen, mutta jokaiselle uudelle huoneeseensaapujalle juna esitellään ensimmäiseksi. Sitten vuorossa ovat päivän kirjahommat ja käsittelyssä kirjain A. Ensin tietysti aakkoslaulu, sillä hyvä se on kirjaimenkin johonkin porukkaan kuulua. Sitten puuhunmuuttajista vuorossa on Apuli, sillä kuka A-kirjaimen osaisi paremmin tarinaksi taululle piirtää, kuin hän, joka sentään on käynyt asiaan ihan Alpeilla perehtymässä. Seuraavaksi maistellaan, että missä kohtaa suuta A oikein syntyy. Sitten parin kanssa tehdään yhteistyössä suuri A-kehokirjain. Entä miltä A tuntuu piirrettynä selkään tai omaan kämmeneen? Onko joku nähnyt jossain A-kirjaimia? Tunteeko peräti jonkun A:lla alkavan? Jne. Kiireetöntä asian mutustelua, ennen kolmen rivin tärkeää kirjoitusharjoitusta omaan kirjaan. Ja lopuksi vielä ”lasti” eli kirjainkortti A aakkosjunan vaunuun numero yksi. Joko tuli valmista? Ei suonkaan! A niin kuin ansa, on vasta viritetty. Ruokalanseinällä nimittäin A on niin kuin aurinko, jonkun A-alkuinen veli tuli juuri sisään, yhden kummilla on Audi… Ennustan, että paljon havaintoja A;sta on luvassa lähiaikoina…
Aurinkoisesti Heidi