Mahtaako olla sattumaa, kun K-kirjaimen päivänä ilma ihan vilisee tietyn aihepiirin sanoja: koulu, kirja, kynä, kartta, kello. Myös havaintoja tehdään:
-Tuota…tuo sana tuolla
-Ai mikä?
-Tuossa taululla
-Tämäkö? Kylkiluut.
– Alkaa kallokin k:lla
-Totta. Tähän on kuitenkin kirjoitettu pääkallo.
-Se alkaa p:llä
Hyviä huomioita kaikki. Seuraavaksi tehdään harjoitukset kirjaan ja ihastellaan samalla yhdessä, kuinka hienosti kynäkäsi on jo oppinut työskentelemään. Ja pitkästä aikaa tärähtää kotiin läksyäkin.
Iltapäivällä puutyöluokassa lintupöntön ”räystäslaudat” ja ”sokkeli” saavat omat värinsä.
-Tästähän tulee ihan oikean talon näköinen!
Tarkastelussa ovat myös erilaiset kiinnitystarvikkeet: ruuvit, naulat ja pultit muttereineen sekä niiden kunkin vaatimat työkalut. Ja aivan erityisesti torx-ruuvit, joihin meillä ei vielä ole meisseliä. Ei väänny, ei.
-Mutta ensi viikolla on ja silloin tulee pöntöt valmiiksi.
Samassa ovi kolisee ja kunnan rakennusmies pujottelee sisään metallisen kiskon kanssa. Siinä sitten yhteisvoimin illistellään, että kuinka se rautasaha oikein laulaa ja pakko on tunnustaa, että yhtäkkiä suupieltäni alkaa repiä vanha vitsi meidän kunnantyöntekijöiden työmoraalista: yksi tekee ja kymmenen katsoo. Sallittakoon tämä tädille, näin loppuviikosta, hehheh.
Valoisasti isolla ilolla Heidi