Tänään oli ihan hujaus-päivä. Jumppasalissa liikuttiin hikipäässä telineradalla ja kivaa oli, mitäpä sen enempää tarvitseekaan. Ja hoideltiin yksi hoitotoimenpide, kun puupenkistä meni tikku käteen.
-Eikun ihon alle.
Niin juuri, siis ihon alle.
-Sattuiko?
-Ei tuntunut yhtään. Paljon kippeempi on jos pistetään.
Selvästi on opittu, kuinka törkeä iho on ihmiselle.
Ulkoilulla poikatrio keksii keinussa oman laulun, jota sitten hoilaillaan sydämen pohjasta asti. Sanat ovat yleisölle käsittämättömät, mutta mitäpä siitä, kun esityksen rytmi ja tempo ovat hyvät.
-Laulakaa se vielä!
Riemastuttavaa!
Iltapäivällä pyhäkoulussa käsitellään Emmauksen tietä ja kysymys Jeesuksen ylösnousemuksesta jakaa vahvasti ryhmän mielipiteitä. Onko Jeesus olemassa vai ei tai onko Jeesus joku kummitus. Siitä sitten jotenkin pompsahdetaan käsittelemään suusta putoavia sammakoita, esimerkiksi epätosien asioiden puhumista kaverista.
-Se mitä sinä sanot ulos suusta, ei suuhun enää palaa. Sitä ei enää saa sanomattomaksi.
-Niin. Eikä sieltä netistä saa niitä latauksia.
Joku eskareista kertoo Sarille edellispäivän keskustelumme koskien ikävän kaverivideon lataamista nettiin. Sari on hetken hiljaa ja sanoo sitten: ”Niin. Sanoja ei saa sanomattomiksi, eikä tekoja tekemättömiksi. ” Aika suurien asioiden äärelle pyhäkoulu siis taas meidät toi, lapsilähtöisesti. Kiitos Sari kuluneesta eskaripyhäkouluvuodesta, on ollut ilo saada sinut vierailemaan luonamme!
V&I Heidi