Otimme tänään eskareiden kanssa haltuun kerralla kaksi vaunua aakkosjunasta. Ja helppohan niin oli tehdä, sillä ennestään tuttuihin A:N ja O:n tarvitsi lisätä vain pisteet päälle. Peilin kanssa olikin sitten hauska tutkia, että miten nämä uudet äänteet suussa syntyvät ja kuinka ne eroavat entisistä.
-AÄ AÄ AÄ
-OÖ OÖ OÖ
Ulkoilun kurahousukelissä lälli sekä velli olivat päivän sanoja ja sisälle lähdettäessä käsky kuuluihin:
-Hankeen pyörimään joka iikka!
Riisuessa kurahousujen ja kumppareiden tarpeellisuuden huomasivat myös eskarit itse:
-Hyyyyyi. Ihan lösköset.
Iltapäivällä aloitimme sitten tutkimaan ihmistä. Tyttäreni oli meillä yhden päivän tet:ssä syksyllä ja sain häneltä luvan näyttää hänen vauvakirjaansa eskareille. Eskareilla oli siis jo omakohtainen tieto siitä, että minkä ikäinen, kokoinen ja mitä osaava tyttäreni nykyään on. Ensimmäinen hämmästys syntyy kuitenkin muusta kuin tyttärestäni:
-Ope. Sinä olet tuossa ihan laiha (totta, 14 vuodessa on tätiin hiukan painoa kertynyt, heh heh)
Ultrakuvasta tunnistetaan heti vauvan pää ja jalka. Seuraava kuva vauvasta heti syntymän jälkeen herättää kysymyksen siitä, mistä vauva oikein tulee ulos. Että tuleeko pyllystä vai leikataanko kirurginveitsellä. Tuumaillaan siis selväksi kohtu, napa ja istukka ja muut jutut sekä keskustellaan keisarinleikkaus. Eskareilla on tosi paljon kysymyksiä, mutta myös tietoa näistä asioista. Hienoa.
Selaamme kirjaa eteenpäin ja kasvavan vauvan touhut kuvissa naurattavat, etenkin sotkut ja parkumiset. Ja vaippapöksyily, joka ei kyllä jää kertaakaan huomaamatta. Vauvakirja tulee päätökseensä, mutta jatkamme tutkimusta vielä valokuva-albumilla. Eskarit tekevät tarkkoja havaintoja valokuvista, kuten osaako lapsi jo seistä tai käveleekö. He alkavat myös tunnistaa tyttäreni viisivuotiaasta eteenpäin niin kerho- ja eskarikuvasta kuin alakoulun luokkakuvista aina yläkoululaiseksi asti.
-Haluaisitteko te esitellä omia kasvukuvianne eskarissa kavereille?
-Joo!!! (*monta)
-Huomennako?
-Ensiviikosta eteenpäin. Kun ensin tapaamme perjantaina kunniavieraamme Elsan. (olemme kutsuneet ”vauva-näyttelyyn” erään eskarin pikkusisko)
-Mitähän se Elsa osaa….
Sovitaan, että kotiin lähtee kuvista erillinen posti ja siihen merkitään päivä, milloin kenelläkin on vuoro olla päiväntähti..
V& I Heidi