-Atshiiii!!!!
Pajunkissat ja virpomavitsat, takuuvarmat keväänmerkit. Ja innostunut sirinä, joka aina valtaa pienet vitsojen koristelijat. Siinä kuulkaa höyhenet pölyävät, silkkipaperi muovautuu ja rautalanka vääntyy, kun ideanikkarit koristelevat oksia juhla-asuun….voi pääsiäiskukko näitä virkeän veikeitä vitsoja ja iloisia ilmeitä, toivottavasti molempia näkyy sunnuntaina niin Kurjalan kuin Konnuslahdenkin raitilla.
Ruokailussa lähtee puheeksi, että olen poissa huomenna, koska lähden yöbussilla kohti Helsinkiä.
-Moneltako?
-Yhdeltä yöllä.
-Onko sen ennen vai jälkeen keskiyön?
-Yhden tunnin jälkeen. Te kaikki nukutte silloin.
-Saatko sinä valvoa niin myöhään?
-Saisin, mutta kyllä minä menen nukkumaan jo yhdeksältä ja herään sitten puolilta öin. (hymyilyttää väkisinkin, hih)
-Kuka sitä bussia sitten ajaa?
-Kuljettaja. Hänellä on yövuoro.
-Nukutko sinä bussissa?
-Toivottavasti. Yritän ainakin. Minä olen Helsingissä jo silloin, kun te alatte kotona vasta heräillä.
-Milloin sinä tulet takaisin?
-Sunnuntaina. Maanantaina olen jo täällä.
-Hyvä. Minä en tykkää tästä purjosta…
Iltapäivällä teemme kirjahommia. Maltilla ja valtilla, keskittyneesti koko aukeama. Aikamoinen saavutus, kun työrauhakin säilyy. ollaankos tässä kasvamassa kohti pulpetin valtausta…
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi